tag:blogger.com,1999:blog-44586005426327648832023-11-16T13:30:37.173+02:00DekkarimaniaUnknownnoreply@blogger.comBlogger27125tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-35705832920550546682012-01-14T00:29:00.007+02:002012-01-16T20:05:24.084+02:00Simon Beckett: Multiin kätketyt<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB0AKMSgMHZC6v2pkt1X37R4zTYAi9g0lLwSvlc2aPauzZI9fG8TyNkc4M73TWNbgF6o1NCol5E3uQXNF3xGqh3c9LzhOjENxeWWAB6co-S2yG4tOwWaQL-l4PJSId4QMAK2uyJHGf85fV/s1600/mk.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB0AKMSgMHZC6v2pkt1X37R4zTYAi9g0lLwSvlc2aPauzZI9fG8TyNkc4M73TWNbgF6o1NCol5E3uQXNF3xGqh3c9LzhOjENxeWWAB6co-S2yG4tOwWaQL-l4PJSId4QMAK2uyJHGf85fV/s1600/mk.jpg" /></a></div><b>Simon Beckettin</b> neljäs suomennettu David Hunter-romaani <i>Multiin kätketyt</i> (<i>The Calling of The Grave</i>, 2010) alkaa lähes satasivuisella takaumalla. Eletään kolmen ensimmäisen romaanin tapahtumia edeltävää aikaa, jolloin oikeusantropologin vaimo ja tytär ovat vielä elossa. <br />
<br />
Lontoossa asuva Hunter kutsutaan Dartmoorin nummille vilkaisemaan hautaa, josta on löydetty pahasti runneltu nuoren naisen ruumis. Ruumiin epäillään olevan yksi sarjamurhaaja Jerome Monkin neljästä uhrista. Hirviömäisenä psykopaattina pidetty Monk on tunnustanut raiskanneensa ja murhanneensa neljä naista, mutta kolmen ensimmäisen uhrin ruumiita ei ole löydetty. Kun Monk yllättäen tarjoutuu auttamaan hautojen etsimisessä, eri alojen asiantuntijoista koostuva joukko ryhtyy haravoimaan Dartmoorin soista maastoa kahleissa raahustavan elinkautisvangin opastamana. <br />
<br />
Kahdeksan vuotta myöhemmin Monk karkaa vankilasta ja Hunter löytää itsensä uudestaan Dartmoorin synkistä ja sumuisista maisemista. Monkin pako saattaa tapausta aikoinaan tutkineet asiantuntijat uudestaan yhteen, mutta kukaan alkuperäisessä tutkinnassa mukana olleista ei tunnu olevan ennallaan. Hunter tulee huomaamaan, että ihmisiä ja asioita ympäröivä salamyhkäisyyden verho on yhtä läpitunkematon kuin nummia alituisesti saartava sumu.<br />
<br />
Beckettin aikaisemmista teoksista <i>Multiin kätketyt</i> muistuttaa eniten järjestyksessä toista David Hunter-romaania <a href="http://www.dekkarimania.blogspot.com/2010/08/simon-beckett-luihin-kirjoitettu.html"><i>Luihin kirjoitettu</i></a>. Molempien kirjojen rakenne on aaltoliikemäinen: huipentumia on useita, ja niitä rytmittävät selkeät suvantojaksot. Ensimmäisessä <a href="http://www.dekkarimania.blogspot.com/2010/07/simon-beckett-kuoleman-anatomia.html"><i>Kuoleman anatomiassa</i></a> ja kolmannessa <i>Kuolleiden kuiskeessa</i> jännitys taas tiivistyy selkeästi loppua kohden, ja kummankin kirjan viimeinen neljännes on suorastaan piinaava.<br />
<br />
Beckettin uusimmassa jännitys ei ylly kertaakaan piinaavaksi. Sumuisilla nummilla vapaana liikuskeleva, kostonhimoinen sarjamurhaaja herättää toki pelkoa niin päähenkilöissä kuin lukijassakin, mutta asetelmasta olisi voinut ottaa enemmänkin tehoja irti. Nyt huomio kiinnittyy ehkä liikaakin päähenkilöiden tyhmänrohkeisiin tai vain kertakaikkisen typeriin ratkaisuihin, jotka tuovat mieleen b-luokan kauhuelokuvien hölmöt riskinotot. <br />
<br />
Myöskään henkilökuvauksessaan Beckett ei onnistu nyt yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Jerome Monkin hahmon kuvaus on niin liioittelevaa, että jossakin vaiheessa se menettää tehonsa. Kirjan naispäähenkilö puolestaan on tuskastuttavan kliseinen tuittupäisyydessään ja Hunterin sankariroolin mahdollistavassa heiveröisyydessään. Romanttinen viritelmä jää niin puolitiehen, että sen olisi voinut karsia tarinasta kokonaan.<br />
<br />
Kirjalla on kuitenkin myös ansionsa. Liian pitkästä takauma-aloituksesta ja hivenen latteasta lopusta huolimatta <i>Multiin kätketyt</i> on kohtalaisen viihdyttävä ja vahvatunnelmainen jännäri, jonka yllätyksellisyys ei rajoitu pelkkiin juonenkäänteisiin vaan ulottuu myös temaattiselle tasolle. Parhaimmillaan Beckett on kuvatessaan demonisoinnin houkutusta ja lyhytnäköisyyttä. Niin tehdessään hän tulee samalla kyseenalaistaneeksi edustamansa genren suosimia stereotypioita.<br />
<br />
<div style="color: #990000;">***</div>Muualla tästä: <br />
<a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.com/2011/09/simon-beckett-multiin-katketyt.html">Kirsin kirjanurkka</a><br />
<a href="http://luettuasaso.blogspot.com/2011/09/multiin-katketyt-simon-beckett.html">Luettua</a><br />
<a href="http://leenalumi.blogspot.com/2011/10/multiin-katketyt.html">Leena Lumi</a><br />
<a href="http://www.12osumaa.fi/2011/11/simon-beckett-multiin-katketyt/">12 osumaa </a>Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-68787271729730307532011-12-04T22:30:00.007+02:002012-03-19T19:47:09.918+02:00Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQCouBd6KldQsw0jMtbwWtfhv3vSZ-YdPjlrk0eI5OV8rCggLXGPsYMuVs-5wKAcjEmroFhDxygn1PN3QKYcQ8TbUgJUUWJG3NtujjU4EkiNtYO11VmR4rj2VPc6IPdPF4MGAhF9K3IqN8/s1600/mjeom.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQCouBd6KldQsw0jMtbwWtfhv3vSZ-YdPjlrk0eI5OV8rCggLXGPsYMuVs-5wKAcjEmroFhDxygn1PN3QKYcQ8TbUgJUUWJG3NtujjU4EkiNtYO11VmR4rj2VPc6IPdPF4MGAhF9K3IqN8/s1600/mjeom.jpg" /></a></div>Ruotsalaisten <b>Michael Hjorthin</b> ja <b>Hans Rosenfeldtin</b> yhdessä kirjoittama <i>Mies joka ei ollut murhaaja</i> (<i>Det fördolda</i>, 2010) aloittaa vähintään viisiosaiseksi kaavaillun kirjasarjan, jonka päähenkilö on rikollisten profilointiin erikoistunut psykologi Sebastian Bergman. Kirja ilmestyi syyskuussa suomeksi Bazarin kustantamana.<br />
<br />
Hjorth ja Rosenfeldt ovat käsikirjoittaneet tv-sarjoja jo parin vuosikymmenen ajan. Molemmat ovat olleet kirjoittamassa <i>Wallander</i>-elokuvia, Hjorth <b>Rolf Lassgårdin</b> ja Rosenfeldt <b>Krister Henrikssonin </b>tähdittämiä. Lassgård näyttelee Sebastian Bergmania <i>Den fördömde</i>-nimisessä tv-elokuvien sarjassa, jonka Hjorth ja Rosenfeldt ovat kynäilleet. <i>Mies joka ei ollut murhaaja</i> syntyi kyseisen tv-tuotannon pohjalta.<br />
<br />
Sebastian Bergman on kanssaihmisten tunteista piittaamaton seksiaddikti, jonka työnteosta ei ole tahtonut tulla mitään sen jälkeen, kun hän menetti vaimonsa ja tyttärensä Aasian tsunamissa. Tukholmalaistunut Bergman palaa lapsuudenkotiinsa Västeråsiin realisoimaan äidiltään perimäänsä omaisuutta. Västeråsissa hän törmää entisiin työtovereihinsa, jotka ovat tulleet Keskusrikospoliisista tutkimaan paikallisen koulupojan murhaa.<br />
<br />
Eliittilukiota käynyt Roger löydetään kuolleena syrjäisestä metsälammesta. Pojan sydän on kaivettu irti. Keskusrikospoliisin yksikkö ryhtyy penkomaan Rogerin taustoja, mutta ei tunnu pääsevän puusta pitkään. Muiden tiimin jäsenten harmistukseksi yksikköä johtava Torkel pestaa Sebastianin avustamaan tutkimuksissa. Kyynisellä psykologilla on omat itsekkäät syynsä hankkiutua poliisin tietokantojen äärelle.<br />
<br />
Hjorth ja Rosenfeldt kirjoittavat sujuvaa proosaa, joka tähtää ennen kaikkea psykologiseen uskottavuuteen. Henkilöhahmojen sisäistä maailmaa ja heidän keskinäisiä suhteitaan kuvataan seikkaperäisesti, mikä toisinaan hidastaa juonenkuljetusta liikaakin.<br />
<br />
Kahden eri henkilön kirjoittamaa tekstimassaa on varmasti jouduttu editoimaan ja karsimaan rankalla kädellä, ja voittopuolisesti siinä onkin onnistuttu hyvin. Romaani ei rönsyile hallitsemattomasti, eikä kahden kirjoittajan taktiikka "näy" lukijalle. Kerronta voisi kuitenkin olla vieläkin tiiviimpää ja jännitys tiivistyvämpää. <br />
<br />
<i>Mies joka ei ollut murhaaja </i>jatkaa realististen ruotsalaisdekkareiden kunniakasta perinnettä varsin sujuvasti, joskin hivenen laskelmoidusti ja ennalta-arvattavasti.<b> </b>Yhteiskunnallinen orientaatio on selkeä, mutta voisi olla vahvempikin. Mustavalkoisia asetelmia ja jyrkkää tuomitsemista vältetään, kuten pohjoismaisessa jännityskirjallisuudessa yleensäkin.<br />
<br />
<div style="color: #990000;">***</div>Muualla tästä:<br />
<a href="http://kolmaslinja.blogspot.com/2011/07/hjorth-rosenfeldt-mies-joka-ei-ollut.html">Kolmas linja</a><br />
<a href="http://leenalumi.blogspot.com/2011/09/mies-joka-ei-ollut-murhaaja.html">Leena Lumi</a><br />
<a href="http://www.12osumaa.fi/2012/01/michael-hjorth-ja-hans-rosenfeldt-mies-joka-ei-ollut-murhaaja/">12 osumaa</a><br />
<a href="http://annelinlukuvinkit.blogspot.com/2011/11/hjorth-michael-rosenfeldt-hans-mies.html" style="font-family: inherit;">Annelin lukuvinkit</a>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-43528407162865264462011-08-19T02:10:00.002+03:002012-03-19T19:48:00.950+02:00Carolyn G. Hart: Death on Demand<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCR55mOE8wN94dUMWBSPBB9E1xL9R0lJZf7xch_sGCrbD_nxrvmr865KJH5y1CBe_IDWEj7187CL-jPv9SNDIZLBSii4GTTr249GXDeU4UD-UEnKLVfaUGYPG7LdLOLY9Jrxf7qYWMhh2f/s1600/cgh.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCR55mOE8wN94dUMWBSPBB9E1xL9R0lJZf7xch_sGCrbD_nxrvmr865KJH5y1CBe_IDWEj7187CL-jPv9SNDIZLBSii4GTTr249GXDeU4UD-UEnKLVfaUGYPG7LdLOLY9Jrxf7qYWMhh2f/s200/cgh.jpg" width="120" /></a></div>Amerikkalaisen <b>Carolyn G. Hartin</b> <i>Death on Demand</i> (1987) aloittaa sarjan, jonka sankaritar on dekkareihin erikoistuneen kirjakaupan omistaja Annie Laurance. Sarjassa on ilmestynyt jo 21 osaa, uusin tänä vuonna. Death on Demand-sarjan lisäksi Hart kirjoittaa paria muutakin <i>cozy mystery</i>-genreen kuuluvaa kirjasarjaa. Hartin teoksia ei ole suomennettu.<br />
<br />
<i>Death on Demand</i> sijoittuu kuvitteelliselle Broward's Rockin saarelle, Etelä-Carolinan edustalle. Noin 25-30-vuotiaalta vaikuttava Annie on muuttanut saarelle New Yorkista perittyään Ambrose-setänsä kirjakaupan, jonka nimi on Death on Demand. Ambrose on kuollut aikaisemmin samana vuonna.<br />
<br />
Saarella asuu useita dekkarikirjailijoita, jotka kokoontuvat kirjallisuusiltoihin Annien kauppaan. Eräs kirjailijoista antaa ymmärtää tietävänsä yhtä sun toista raskauttavaa muista kirjallisuuspiiriläisistä. Hänet tapetaan myrkytetyllä tikalla kesken kirjallisuuspiirin kokoontumisen, ja paikallinen poliisi tekee Anniesta pääepäiltynsä.<br />
<br />
Kun kaksi muutakin henkilöä murhataan, Annie ja hänen saarelle pelmahtanut, äveriäs heilansa Max Darling alkavat suorittaa omia murhatutkimuksiaan. Kaikilla kirjallisuuspiiriläisillä tuntuu olevan luurankoja kaapeissaan, mutta kenellä heistä on pakottavin motiivi? Entä oliko setä Ambrosen hukkumiskuolema sittenkään onnettomuus? <br />
<br />
Dekkareihin erikoistunut kirjakauppa on mainio miljöö <i>cozy mysterylle</i>, ja Hart sirottelee tekstiin runsaasti rikoskirjallisuuteen liittyvää nippelitietoa. Kirjassa viitataan jatkuvasti sekä tunnettuihin että vähemmän tunnettuihin dekkaristeihin ja heidän luomiinsa hahmoihin, ja Annie yrittääkin hyödyntää dekkariharrastuneisuuttaan ja -lukeneisuuttaan selvittäessään saarella tapahtuneita murhia.<br />
<br />
<i>Death on Demand</i> on kohtalaisen viihdyttävä ja hauska dekkari, joka ei ole sieltä genrensä kotoisimmasta päästä, mutta ei liioin vie yöunia. Kirjan loppupuolella on jokunen jännittäväkin hetki, mutta enimmäkseen Annie ja Max ajelevat jälkimmäisen punaisella Porschella ympäri saarta, jututtavat epäiltyjä ja pähkäilevät keskenään eri vaihtoehtoja. Toimintaa ja vaihtuvia tilanteita olisi voinut olla enemmänkin.<br />
<br />
Romaanin henkilöt ovat turhan yksiulotteisia ja etenkin kirjan alkupuolella heitä voi olla vaikea erottaa toisistaan, koska suurin osa epäillyistä esitellään kerralla. Myös murhaaja on lopulta liian helppo arvata. Sarjan tulevia osia ajatellen Broward's Rock tuntuu käyvän pieneksi jo tässä ensimmäisessä kirjassa, mutta ehkä mielikuvitus takaa myöhemmille murhamysteereille rajattomat mahdollisuudet.<br />
<br />
Romantiikkaa kirjassa on vähintään keskivertodekkarin verran Annien ja Maxin uudelleenlämmitellessä jo kertaalleen kariutunutta suhdettaan. Itsepäisen Annien ja hurmuri-Maxin välillä on kilpailullisuutta ja etenkin Annien puolelta äkäpussimaista niskoittelua, mikä tuo mieleen vanhat tyttökirjat tai mustavalkoiset Hollywood-elokuvat. Tältä osin Hartin tyyli on varmasti tuntunut vanhanaikaiselta jo kirjan ilmestymisvuonna 1987.<br />
<br />
<i><b>Tuomio</b></i>: Tulen varmasti lukemaan lisää Death on Demand-sarjaa, sillä kirjakauppamiljöö on kotoisa ja viittaukset toisiin dekkareihin inspiroivat. Toivon kuitenkin löytäväni kirjoista sellaisia painoksia, joissa teksti olisi painettu hiukan isommalla kuin tässä omistamassani pehmeäkantisessa. Pikkuruisen tekstin ja paikoin hivenen kimurantin englannin vuoksi kirja oli melko hidas luettava.Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-82284779697321090252011-07-10T19:29:00.005+03:002011-07-10T19:58:14.854+03:00Karin Slaughter: Pelon huone<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmfcNpQHvg-bYSiYcGhus2qKUo6fSU8pD1pXSdh2xrBxmhV06lQWWicBf4Y2oBydRN8QFDATQVP-Ag2OQtX6X0rU-g82l1kS0VybSsvjeZUvQ6pJCSagpHto0pKXCM8oB9drBtrYf3Fgkg/s1600/pelonhuone.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmfcNpQHvg-bYSiYcGhus2qKUo6fSU8pD1pXSdh2xrBxmhV06lQWWicBf4Y2oBydRN8QFDATQVP-Ag2OQtX6X0rU-g82l1kS0VybSsvjeZUvQ6pJCSagpHto0pKXCM8oB9drBtrYf3Fgkg/s200/pelonhuone.jpg" width="126" /></a></div>Amerikkalaisen <b>Karin Slaughterin</b> <i>Pelon huone</i> (<i>Fractured</i>, 2008) on Atlantaan sijoittuvan Will Trent-sarjan toinen osa. En ole lukenut ensimmäistä, mutta <i>Pelon huone</i> toimii mainiosti myös itsenäisenä dekkarina.<br />
<br />
Will Trent on GBI:n eli Georgia Bureau of Investigationin etsivä, jolla on monenlaista henkilökohtaista painolastia. Hän on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa lastenkodissa ja kokenut julmaa kiusaamista niin aikuisten kuin lastenkin taholta. Lisäksi Willillä on paha lukihäiriö, joka tekee hänestä lähes lukutaidottoman. Tämän ominaisuutensa Will joutuu salaamaan työssään etsivänä.<br />
<br />
GBI on suomennettu harhaanjohtavasti Georgian etsivätoimistoksi, vaikka todellisuudessa kyseessä on Georgian osavaltion poliisi. Jos joku vakava rikos osoittautuu ylivoimaiseksi selvitettäväksi Atlantan poliisille, siirtyy vastuu tutkimuksista GBI:lle. Näin tapahtuu, kun Atlantan poliisi mokaa erään murhatutkimuksen heti alkumetreillä.<br />
<br />
Will saa tutkittavakseen tapauksen, johon liittyy varakkaan perheen 17-vuotiaan tyttären sieppaus ja tämän parhaan ystävättären raaka murha. Jäljet näyttävät johtavan koulumaailmaan. Yllättäen myös lukihäiriöllä on osuutensa tapahtumiin, mikä auttaa Willin uusien johtolankojen jäljille.<br />
<br />
Parikseen Will saa paikallispoliisin henkirikososastolla työskentelevän Faith Mitchellin, joka suhtautuu uuteen työtoveriinsa penseästi. Tutkiessaan Atlantan poliisivoimissa rehottanutta korruptiota Will käräytti myös Faithin poliisipäällikkönä työskennelleen äidin, joka passitettiin tahtomattaan varhaiseläkkeelle. Faithin asenne Williin kuitenkin muuttuu tutkimusten edetessä.<br />
<br />
Kirjassa tehtävät rikokset ovat järkyttävän raakoja, mutta kerrontaan Slaughter ei rakenna erityisen jännittäviä tai pelottavia tilanteita. Poliisit työskentelevät arkisen järjestelmällisesti päästäkseen sieppaaja-murhaajan jäljille. Ihmisiä kuulustellaan, rikospaikkoja tutkitaan ja näytteitä analysoidaan laboratoriossa. Yksityiselämän koukeroillekin on aikaa, vaikka siepatun tytön henki roikkuu hiuskarvan varassa.<br />
<br />
Slaughterin kieli on melko suoraviivaista ja vivahteetonta, mikä tekee kirjasta hyvin juonivetoisen lukukokemuksen. Slaughter taitaa kuitenkin myös psykologisen ja sosiologisen analyysin. Hän pyrkii taustoittamaan henkilöidensä motiivit huolellisesti ja välttämään liian mustavalkoisia asetelmia. <i>Pelon huoneen</i> pahuus ei ole absoluuttista, vaan sille on löydettävissä syynsä. <br />
<br />
<i><b>Tuomio:</b></i> <i>Pelon huone</i> on sujuva ja viihdyttävä perusjännäri, jolta kuitenkin odotin ja toivoin vieläkin vetävämpää kerrontaa ja yllätyksellisempää loppuratkaisua. Will Trent-sarjan kolmaskin osa on jo käännetty suomeksi, mutta sitä ennen luen varmasti sarjan aloittaneen <i>Triptyykin</i> (2006, suom. 2009) sekä koko joukon muita dekkareita.Unknownnoreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-32696920817278956202011-06-11T00:49:00.007+03:002012-03-19T19:48:56.582+02:00Kouvolan XV Dekkaripäivät<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZxtBVjdQGrRbAmWvOlovwZVZ7TK5xj-kJn9ew2ABOMA9Oun5LVQJXYqKSNdXIp-P9eoYex4hzhz5O_zgu6OF8KVqiInRfGu905msyHDFr3rlmXUpL_ldDVI1Dr5jqUSOiwLeGCMb3gdka/s1600/kvl.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZxtBVjdQGrRbAmWvOlovwZVZ7TK5xj-kJn9ew2ABOMA9Oun5LVQJXYqKSNdXIp-P9eoYex4hzhz5O_zgu6OF8KVqiInRfGu905msyHDFr3rlmXUpL_ldDVI1Dr5jqUSOiwLeGCMb3gdka/s1600/kvl.jpg" /></a></div>Piipahdin perjantaina Kouvolan Dekkaripäivillä, jotka järjestettiin nyt viidennentoista kerran. Ehdin seurata illan ohjelman ensimmäisen puoliskon eli oikeusministeri <b>Tuija Braxin</b> ja kustannustoimittaja <b>Anna Warraksen</b> esitelmät sekä Dekkaripäivien yhteydessä jo seitsemättä kertaa järjestetyn kirjoituskilpailun palkintojen jaon.<br />
<br />
Dekkaripäivien tämänvuotiseen <a href="http://www.dekkaripaivat.fi/taxonomy/term/157"><span style="color: #990000;">Rikos & rangaistus</span></a>-teemaan liittyen ministeri Brax valotti esityksessään Suomen vankeinhoitolaitoksen historiaa ja nykytilaa. Vuonna 1947 Suomessa oli 9000 vankia, eli yli kolme kertaa enemmän kuin nyt ja niin ikään kolme kertaa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa tuohon aikaan. Väkilukuun suhteutettuna vankimäärä oli valtava, jos sitä vertaa nykyiseen.<br />
<br />
Brax selitti Suomen suurta vankimäärää mm. seuraavilla tekijöillä: nuori demokratia, 1930-luvun poliittinen tilanne, vuoden 1918 sisällissota ja toinen maailmansota. 1950-luvulla vankimäärää ryhdyttiin aktiivisesti pienentämään, mutta syynä ei niinkään ollut poliittinen tahto tai ajattelutavan muutos, vaan yksinkertaisesti tilanpuute.<br />
<br />
Brax selvitti myös omalla ministerikaudellaan voimaan tulleen vankeuslain taustoja. Vuonna 2005 Suomen vankilat olivat niin tupaten täynnä, että Braxin mukaan tilanne ei ollut pelkällä lisärahalla ratkaistavissa. Tästä syystä hallitus uudisti lainsäädäntöä avolaitoksia ja valvottua koevapautta suosivaan suuntaan. Lisäksi päätettiin lakkauttaa Konnunsuon vankila ja supistaa Pelson vankilan paikkamäärää.<br />
<br />
Lopuksi Brax esitteli vielä kalvoa, joka havainnollisti vankilatuomioiden syitä vuodesta 1985 nykypäivään. Kun vielä 1980-luvun puolivälissä ylivoimaisesti suurin osa vangeista istui tuomiota omaisuusrikoksista, 2000-luvulla ehdoton enemmistö vankeusrangaistuksista on langetettu väkivaltarikoksista. Ennalta-arvattavasti myös huumerikosten osuus tilastoissa on noussut, joskin vuodesta 2005 lähtien se on ollut lievässä laskussa.<br />
<br />
Braxin esityksen jälkeen Dekkaripäivien puuhanaiset kutsuivat lavalle dekkarinovellikilpailun parhaat kirjoittajat, joiden tekstit on julkaistu juuri ilmestyneessä <i>Rikos & rangaistus</i>-antologiassa. Kärkikolmikon oli valinnut Brax, ja hän myös jakoi palkinnot voittajille.<br />
<br />
<div style="color: #990000;"><b>"Koskaan ei ole liian aikaista ryhtyä lukemaan dekkareita"</b></div><br />
Seuraavaksi ääneen pääsi Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannustoimittajana yli 20 vuotta työskennellyt Anna Warras, jonka esitelmän aiheena olivat lapsille ja nuorille suunnatut dekkarit. <b>Enid Blytonin</b> <i>Viisikko</i>-kirjat ja useiden eri kirjailijoiden <b>Carolyn Keene</b>-nimellä kirjoittamat <i>Neiti Etsivät</i> kuuluvat edelleen kirjastojen lainatuimpiin nuortenkirjoihin, mutta jännitystä lapsille ja nuorille kirjoittavat myös monet nykykirjailijat.<br />
<br />
Warras tiivisti lapsille ja toisaalta aikuisille suunnatun jännityskirjallisuuden keskeisimmät erot kolmeen seikkaan. Ensinnäkin lapsille kirjoitettujen dekkareiden tulee olla helppolukuisia ja melko suoraviivaisia, joten kirjat eivät voi olla kovin mutkikkaita rakenteellisesti. Luonnollisesti ne eivät myöskään voi olla kovin väkivaltaisia, joskin Warras kertoi huomanneensa aseiden heiluttelun rantautuneen myös lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Kolmanneksi Warras mainitsi toiveikkuuden, johon lasten dekkari on hyvä päättää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJBFJ1stfAGQyYgF1m0GZ7kFOY6mn9IVyGrViUGoso4e4Lbl_f72qbK8Ve03XSoNN1CvtX_o5nUBd7zZ6uWIiFy_ZUKh4xlVU6AqENJFEkZBaymsnRz8XoOZlfC6JrIoD70nigB3FRcWZF/s1600/al.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJBFJ1stfAGQyYgF1m0GZ7kFOY6mn9IVyGrViUGoso4e4Lbl_f72qbK8Ve03XSoNN1CvtX_o5nUBd7zZ6uWIiFy_ZUKh4xlVU6AqENJFEkZBaymsnRz8XoOZlfC6JrIoD70nigB3FRcWZF/s1600/al.jpg" /></a></div>Warraksen mukaan lasten ja nuorten jännityskirjallisuuteen on suhtauduttu melko suopeasti siitä syystä, että lasten lukemista on tavallisesti haluttu kannustaa, ja sopivasti jännittävät kirjat ovat erityisesti varhaiseen teini-ikään ehtineiden lasten mieleen. Warras muistuttaa, että poikien seikkailukirjallisuudella on pitkät perinteet, mutta se on ollut nimenomaan pojille suunnattua, kun taas dekkarit eivät ole samalla tavalla sukupuoleen sidottuja. Toisaalta tytöille on ollut tarjolla realistisia nuortenromaaneja, kun taas pojat ovat usein siirtyneet suoraan lastenkirjoista aikuisille suunnatun jännitys- tai fantasiakirjallisuuden pariin.<br />
<br />
Kiinnostava oli myös Warraksen näkemys dekkari- ja fantasiakirjallisuudesta eräänlaisina vastapooleina. Warras kiitteli dekkarigenreä yhteiskuntakriittisyydestä, ja totesi monien nuorten kaipaavan realistista kerrontaa.<br />
<br />
Warraksen yleisölle esittelemiä, eri ikäryhmille suunnattuja kirjoja katsellessani en voinut olla ajattelematta, että kustantajilla taitaa olla melko ruusuinen kuva murrosikäisten nuorten elinpiiristä. 12-15-vuotiaille suunnattujen kirjojen joukossa oli ainakin kansitaiteesta päätellen melko lapsellisiakin teoksia, joita taitavat todellisuudessa lukea vähän nuoremmat koululaiset.<br />
<br />
Kun itse olin kahdeksannella luokalla eli 14-vuotias, äidinkielenopettajamme luetutti meillä <b>Matti Yrjänä Joensuun</b> <i>Harjunpää ja poliisin poika</i>-romaanin, joka oli aika rankka ja väkivaltainenkin teos. En silti ajatellut, että olisin ollut liian nuori lukemaan sellaista kirjaa. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqXOerc3JXRi7n0t0mRyeVxe_AtPa4yXk7WuyWBNrwfjacEr2D_R7yaZ7gqf7aSykNUkh6z6ij2NDUOKFSejFlx6IMkXk5docBqWO09brx9AdcTUGOucuHfA-VW7Lf0CeP35XKXsFB2hxv/s1600/rscarry1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqXOerc3JXRi7n0t0mRyeVxe_AtPa4yXk7WuyWBNrwfjacEr2D_R7yaZ7gqf7aSykNUkh6z6ij2NDUOKFSejFlx6IMkXk5docBqWO09brx9AdcTUGOucuHfA-VW7Lf0CeP35XKXsFB2hxv/s1600/rscarry1.jpg" /></a></div>Warras esitteli myös aivan pienimpien lasten "jännäritarjontaa". <b>Richard Scarryn</b> 2-5-vuotiaille suunnatut <i>Suuri piirakkaryöstö</i> ja <i>Valintamyymälän arvoitus</i> vaikuttivat kertakaikkisen hurmaavilta dekkareilta!<br />
<br />
Tauon jälkeen ohjelmassa olisi ollut vielä <b>Stieg Larssonin</b> Millennium-trilogian analyysia, kirjailija <b>Markku Ropponen</b> sekä monikulttuurisen Ranskan rikostarinoita, joista kertomassa olisi ollut FT <b>Harri Veivo</b>. Minun oli kuitenkin lähdettävä ennen tilaisuuden jälkimmäisen puoliskon alkua. Joudun jättämään väliin myös lauantain ohjelman, jonka kohokohtia lienevät kirjailijat <b>Håkan Nesser</b> ja Matti Yrjänä Joensuu.Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-84796643048567092262011-04-27T01:47:00.007+03:002012-01-15T20:39:20.103+02:00The Wire - Langalla, kausi 1 | DVD<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjei12y0eHnfn7fjoN0L4Qr7MFt4qeAuhJ3hCV48gC9bncO2IrmSywxapVIp2jp4SzuCqxCCfsAzw3ECl4QfJG-_RSwuu3mKpzh0aWF-AtVuqZh3ewMEFE9EgWE3lI8ZoGf9Oq1wGu5gIXb/s1600/langalla.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjei12y0eHnfn7fjoN0L4Qr7MFt4qeAuhJ3hCV48gC9bncO2IrmSywxapVIp2jp4SzuCqxCCfsAzw3ECl4QfJG-_RSwuu3mKpzh0aWF-AtVuqZh3ewMEFE9EgWE3lI8ZoGf9Oq1wGu5gIXb/s1600/langalla.jpg" /></a></div>Harmittelin taannoin eräälle ystävälleni, kuinka en ole aikoihin koukuttunut yhteenkään amerikkalaiseen TV-sarjaan. Kaikki paot, lostit ja erilaiset anatomiat ovat pyörineet ruudussa huomiota herättämättä, kaipaamastani addiktoivuudesta puhumattakaan. Ystävä suositteli HBO:n sarjaa<span style="font-style: italic;"> The Wire</span> eli <i>Langalla</i>, joka oli pyörinyt joskus muinoin MTV3-kanavan myöhäisilloissa, mutta mennyt monilta -- myös minulta -- ohi.<br />
<br />
<b>David Simonin</b> luoma <span style="font-style: italic;">The Wire</span> sijoittuu Marylandin Baltimoreen, jonka asukkaista 65% on mustia. Ensimmäinen tuotantokausi kuvaa Baltimoren slummiutuneen länsipuolen huumekauppaa ja paikallisten poliisien suuroperaatiota bisnestä pyörittävän Avon Barksdalen (<b>Wood Harris</b>) kiinnisaamiseksi. Operaatio rakentuu pitkälti puhelinten salakuunteluun, mistä sarjan nimi <span style="font-style: italic;">Langalla</span>.<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">The Wiren</span> henkilögalleria koostuu lainvartijoiden ja rikollisten yhtä sekalaisista sakeista. Hyvisten leirissä on rasismia, korruptiota ja itsekästä oman edun tavoittelua; pahisten puolella lojaalisuutta, huolenpitoa ja olosuhteiden pakkoa. Kukaan ei ole läpeensä paha eikä kukaan pelkästään hyvä. Kaikki kissa ja hiiri-leikin osapuolet esitetään yhtä epäimartelevassa valossa. Silti monet sarjan hahmoista tulevat niin lähelle, että heitä ymmärtää ainakin hetkellisesti.<br />
<br />
Mustien hallitseman huumekaupan todellisuus esitetään kaleidoskooppimaisesti. Mukana ovat kaikki paikalliset toimijat teini-ikäisistä juoksupojista Burberry-asuisiin rahamiehiin, hiv:in heikentämistä narkkareista katu-uskottaviin huumekyttiin ja leirien välillä tasapainoilevista vasikoista paatuneisiin ammattitappajiin.<br />
<br />
Huumeiden, niihin kietoutuneen rahan ja eloonjäämistaistelun sanelemien ihmissuhteiden urbaanissa viidakossa on myös kiintymystä, rakkauttakin, mutta kaikki liukenee riippuvuuden, väkivallan ja koston kierteisiin.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF1cEkbiJhy8-H4xtUFxFZMimoG2l8tgtGjFvT1AVd5wfaabUKE499OPNm4gZyWH-Ffx6fjDu5Ui-cmJ53PNeYmEBiw6XAPB41K2O46Y27r3Ki6nE4j_eQIIbP4CKwhKXaXQ0H6EgUfxc/s1600-h/the-wire.jpg"><img alt="" border="0" height="216" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5430394518469752322" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF1cEkbiJhy8-H4xtUFxFZMimoG2l8tgtGjFvT1AVd5wfaabUKE499OPNm4gZyWH-Ffx6fjDu5Ui-cmJ53PNeYmEBiw6XAPB41K2O46Y27r3Ki6nE4j_eQIIbP4CKwhKXaXQ0H6EgUfxc/s320/the-wire.jpg" style="display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center;" width="320" /></a>Sarjassa on jotain samaa kuin <span style="font-weight: bold;">Paul Higgisin</span> rasismia luotaavassa <span style="font-style: italic;">Crash</span> -elokuvassa ja <span style="font-weight: bold;">Steven Soderberghin</span> huumekollaasissa <span style="font-style: italic;">Traffic</span>, mutta <span style="font-style: italic;">The Wire</span> on temaattisesti moniulotteisempi ja täysin vailla mahtipontista sentimentaalisuutta. <span style="font-style: italic;">The Wire</span> ei rajoitu huumeteeman varioimiseen, vaan kuvaa useita ihmiselämän ulottuvuuksia: lapsuuden loppumista, vanhempien ja lasten välisiä suhteita, homoseksuaalisuutta, ammatillisen identiteetin ja hierarkian muodostumista.<br />
<br />
Taitavimmin kuvataan porukkaan kuulumisen ja sosiaalistumisen välttämättömyyttä, ulkopuolelle jäämisen yksinäisyyttä ja vaihtoehtojen puutetta. Viime kädessä kyse on aina selviytymisestä, eloonjäämisestä.<br />
<br />
Periamerikkalainen, individualistinen oman onnensa seppä-ajattelu ei toimi <span style="font-style: italic;">The Wiren</span> kuvaaman Baltimoren kaduilla sen paremmin kuin hierarkkisella poliisilaitoksellakaan. Ihmiset ovat peruuttamattomasti yhteisöjensä jäseniä ja erilaisten riippuvuussuhteiden armoilla. Toisinaan yhteisöt ovat joustavia: yksi sarjan teemoista on anteeksianto ja toisen tilaisuuden saaminen.<br />
<br />
Vaikka monille annetaan tilaisuus muuttua, harvat siitä saavat pysyvää otetta. Itse systeemi pysyy kuitenkin muuttumattomana, kuten kauden viimeinen jakso alistuneesti näyttää. Katsojaa ei liehitellä TV-kerronnalle tyypillisellä oikeudenmukaisuuden toteutumisella vaan tiukka realismi pitää loppuun saakka.<br />
<br />
Huumekaupan kaiken uhraavasta armottomuudesta huolimatta sarjassa on lämpöä ja huumoria, ja se on äärimmäisen viihdyttävä. Toinen tuotantokausi on jo tilattu, yhteensä tuotantokausia on viisi. Onneksi sitä saa lisää, sillä vieroitusoireet ovat jo iskeneet. Olen koukussa.<br />
<br />
<i>24.1.2010</i><br />
<br />
<i>Teksti on julkaistu <a href="http://www.huina-haina.blogspot.com/">ensimmäisessä blogissani</a> tammikuussa 2010. Olen sittemmin katsonut sarjan kaikki tuotantokaudet, ja voin lämpimästi suositella niistä jokaista.</i> <br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguo6xN33eOI7eMyn5S1hzQhRXeIF5fbiEIe5VCfC163fly0BF4BvnTlN6yNlIqtg_vYLFG15Gl92m0_R4XScmf2K_7Av__P6tPlY4k61SHVU1bdRuPgtOXN0i4aBBSgp6u-Z82a6tLHN4/s1600-h/the-wire.jpg"><img alt="" border="0" height="240" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5443708024010471474" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguo6xN33eOI7eMyn5S1hzQhRXeIF5fbiEIe5VCfC163fly0BF4BvnTlN6yNlIqtg_vYLFG15Gl92m0_R4XScmf2K_7Av__P6tPlY4k61SHVU1bdRuPgtOXN0i4aBBSgp6u-Z82a6tLHN4/s320/the-wire.jpg" style="display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center;" width="320" /></a>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-87625198764347982702011-04-27T00:35:00.004+03:002012-03-19T19:49:32.679+02:00Peter James: Kuolema katsoo kohti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMH054UvfOwu2LoRT0bYd5YL5u8HsRAOhDrCS7euMnZZ0N_0nl0GmcG7bUI-uMPSVoT2Nlt9tmogIRECkdQiUSULfLHVdEbGuUW7OjPYycEgrdVdomaRqE0A2IjC7pmmrUMzmMtsNbQCEM/s1600/kkk.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMH054UvfOwu2LoRT0bYd5YL5u8HsRAOhDrCS7euMnZZ0N_0nl0GmcG7bUI-uMPSVoT2Nlt9tmogIRECkdQiUSULfLHVdEbGuUW7OjPYycEgrdVdomaRqE0A2IjC7pmmrUMzmMtsNbQCEM/s200/kkk.jpg" width="128" /></a></div>Minerva Kustannukselta juuri ilmestynyt <i>Kuolema katsoo kohti </i>(<i>Looking Good Dead</i>, 2006) on toinen osa <b>Peter Jamesin</b> Brightoniin sijoittuvassa dekkarisarjassa, jonka aloitti viime vuonna suomennettu <i>Kuoleman kanssa ei kujeilla </i>(<i>Dead Simple,</i><i> </i>2005). Sarjassa seurataan nelikymppisen ylikomisario Roy Gracen murhatutkimuksia Brighton & Hoven merenrantakaupungissa. <br />
<br />
<i>Kuolema katsoo kohti</i> sukeltaa internetin ja ihmismielen pimeälle puolelle. Yrittäjä ja perheenisä Tom Bryce löytää junasta CD-levyn ja vie sen kotiinsa. Levylle on taltioitu nuoren naisen raaka murha. Tom ymmärtää pian nähneensä jotain, mikä saattaa hänen koko perheensä vaaraan.<br />
<br />
Kun Brightonista löydetään pahoin silvottu naisen ruumis, Sussexin poliisi alkaa tutkia murhaa, jonka silminnäkijä Tom mahdollisesti on. Tomin vaimo Kellie tilailee päivät pitkät tavaraa eBaysta ja turruttaa itseään vodkalla. Onko Kellie murhia tehtailevan ja videoivan liigan seuraava uhri? <br />
<br />
Molemmat Peter Jamesin jo suomennetut Roy Grace-dekkarit ovat koukuttavia jännitysromaaneja, joiden keskeinen kysymys ei ole<i> kuka</i> vaan <i>mitä.</i> Kirjat tarjoavat kiitettävästi käänteitä myös perinteisempien <i>whodunnit</i>-mysteerien ystäville, mutta mitään jymy-yllätystä à la <b>Simon Beckett</b> ei loppumetreillä ole luvassa. <br />
<br />
James ei kaihda raakoja yksityiskohtia, mutta hänen kirjansa eivät ole samalla tavalla piinaavia ja pelottavia kuin Beckettin teokset. Kamaluuksien vastapainoksi James tarjoilee ihmissuhteita, huumoria ja arkisen poliisityön kuvailua. Realistisen rajoissa pysyttelevä kerronta etenee sujuvasti, ja juonta eteenpäin vievät nytkähdykset ja taustoittavat suvantokohdat vuorottelevat keskenään rytmikkäästi.<br />
<br />
Päähenkilö Roy Grace on monien fiktiivisten kollegojensa tapaan työnarkomaani, jolle maistuu viski ja roskaruoka. Gracen erikoispiirre on hänen uskonsa henkimaailmaan: ylikomisario konsultoi säännöllisesti meedioita tutkimuksissaan, mikä häiritsee hänen esimiehiään ja huvittaa mediaa.<br />
<br />
Gracen vaimo Sandy on kadonnut lähes kymmenen vuotta aikaisemmin, eikä Grace tiedä, onko Sandy elossa vai kuollut. Grace ei ole tapaillut ketään vaimonsa katoamisen jälkeen, mutta ruumishuoneella työskentelevä Cleo saa hänet virkoamaan horroksestaan. Uskallan veikata, että Sandykin ilmestyy vielä kuvioihin, tavalla tai toisella.<br />
<br />
Päähenkilö Gracen lisäksi kirjoissa on paljon sivuhenkilöitä. Niin uhrien kuin tekijöidenkin tekemisiä seurataan omissa luvuissaan. Kerronta ei ole täysin lineaarista, mutta linjakasta ja loogista se on. Loppuratkaisuissaan James suosii pitkitettyjä takaa-ajo- ja toimintakohtauksia. Niiden sijaan hänen soisi uhraavan enemmän rivejä henkilöidensä tarinoiden päättelyyn. <br />
<br />
<i><b>Tuomio: </b></i>Aion ehdottomasti lukea Roy Grace-sarjaa ainakin sitä mukaa kuin sitä suomennetaan. Alkukielellä sarja on edennyt jo seitsemänteen osaansa, joka ilmestyy toukokuussa. Kirjoista on tiettävästi tekeillä myös TV-sarja.Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-74223434322952196332011-04-21T00:16:00.000+03:002011-04-27T00:36:34.392+03:00Katherine Hall Page: The Body in the Sleigh<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3vbLJC1ViEX6JKaLkx5g0x-RhtsWFJxP7VufwK51z79Xcbh8N5OsDUto7S1JwaPibjCSMuksntgl12RnvjZwIbF5c9CCsfl_H808DHGwj8lD4VA6cTPthtDjDrsqZYap7mSnHBhtygeHa/s1600/BodyInTheSleigh.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3vbLJC1ViEX6JKaLkx5g0x-RhtsWFJxP7VufwK51z79Xcbh8N5OsDUto7S1JwaPibjCSMuksntgl12RnvjZwIbF5c9CCsfl_H808DHGwj8lD4VA6cTPthtDjDrsqZYap7mSnHBhtygeHa/s200/BodyInTheSleigh.jpg" width="132" /></a></div>Yhdysvaltalaisen <b>Katherine Hall Pagen</b> <i>The Body in the Sleigh </i>(2009) on jo kahdeksastoista Faith Fairchildista ja hänen perheestään kertova romaani, mutta ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen lukemani. Viimeinen siksi, että kirja ei missään vaiheessa napannut kunnolla mukaansa. <br />
<br />
Alun perin tartuin kirjaan joulun alla. Etsiskelin vuodenaikaan sopivaa, mieluiten jouluista dekkaria luettavakseni, ja kiinnostuin Hall Pagen uutuudesta, koska kirjailijan 15. Faith Fairchild-dekkari oli voittanut arvostetun <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Agatha_Award">Agatha Awardin</a>. Viime vuosina Agatha Award on mennyt järjestään kanadalaiselle <b>Louise Pennylle</b>, jonka dekkarit ovat suosikkilistani kärjessä.<br />
<br />
Hall Pagen kirja ei kuitenkaan ottanut luistaakseen joulunpyhinä, joten palasin siihen vasta nyt keväämmällä. Kirjan päähenkilö on pastorin vaimo Faith Fairchild, joka lähtee sydänleikkauksesta toipuvan miehensä ja kahden lapsensa kanssa joulunviettoon Sanperen saarelle. Saari sijaitsee Mainen osavaltiossa ja Fairchildeilla on siellä talo (tai suomalaisittain mökki).<br />
<br />
Sanperella asuu myös Mary Bethany-niminen vanhapiika, joka on omistautunut vuohilleen. Jouluaattona Mary löytää tallistaan pienen vauvan, jonka kantokoppaan on kätketty tukku rahaa ja nimetön kirje. Kirjeessä Maryä kehotetaan kasvattamaan Christopherista kunnon mies. Hämmentynyt Mary soittaa Faithin hätiin, ja yhdessä naiset yrittävät selvittää vauvan äidin henkilöllisyyden.<br />
<br />
Kirjan toinen juonilinja lähtee siitä, kun Faith löytää reestä kuolleen tytön, joka osoittautuu saarella asuneeksi Norah Taftiksi. Norah on kuollut huumeiden yliannostukseen, mutta kyseessä ei ole vahinko vaan murha. Fairchildien perhetuttavien poika viedään tapauksen tiimoilta kuulusteltavaksi, mutta hän suostuu uskoutumaan asiassa vain Faithin pastori-miehelle. Lopulta juonilinjat kietoutuvat väljästi yhteen.<br />
<br />
Hall Pagella on sekä psykologista että yhteiskunnallista yritystä, mutta paikoin lipsahdetaan paatoksen puolelle. Kirjassa on myös pari psykologisesti täysin epäuskottavaa sivuhenkilöä. Päähenkilöt ovat liiankin tavallisia ja mitäänsanomattomia. Maryn ja tallista löytyneen Christopherin nimet viittaavat tietysti Raamattuun ja jouluevankeliumiin, mutta haettu intertekstuaalisuus jää päälleliimatuksi. <br />
<br />
<i><b>Tuomio:</b></i> Jännäriksi <i>The Body in the Sleigh </i>on aivan liian laahaava ja yllätyksetön. Todella viihdyttäväksi <i>cozy mysteryksi</i> siinä on liian vähän kodikkuutta ja huumoria. Kirja ei ole huono, mutta sovinnainen ja vähän tylsäkin se on.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-59617607061040731072011-03-26T02:47:00.007+02:002012-01-15T20:42:11.706+02:00Midsomerin murhat, kaudet 1-6 | DVDOlen katsonut talven mittaan <i>Midsomerin murhien</i> kuusi ensimmäistä tuotantokautta. <b>Caroline Grahamin</b> kirjoihin pohjautuvaa sarjaa alettiin tehdä Iso-Britanniassa vuonna 1996 ja sitä ei näköjään osata lopettaa, vaikka päähenkilöä alusta asti esittänyt <b>John Nettles</b> jäi viime vuonna pois sarjasta. Monet muistavat Nettlesin jo Jerseyn saarelle sijoittuneesta <i>Bergerac</i>-rikossarjasta (1981-1991).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPbziYySmK6Ix6FS1FiQxnXUAEjYdbGHBcaa06jcvtNZGshuY529b6IgtOPFyV-xi5-2fscfb1KcgSD4fdS2ZV2m09ieSpMzV1NNbXhdOISF3k53fs2Pzt3SG556RJTr_beDy0zVTRfCiN/s1600/midsomerin_murhat_kausi_1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPbziYySmK6Ix6FS1FiQxnXUAEjYdbGHBcaa06jcvtNZGshuY529b6IgtOPFyV-xi5-2fscfb1KcgSD4fdS2ZV2m09ieSpMzV1NNbXhdOISF3k53fs2Pzt3SG556RJTr_beDy0zVTRfCiN/s200/midsomerin_murhat_kausi_1.jpg" width="140" /></a></div><i>Bergeracia </i>huomattavasti lupsakampi <i>Midsomerin murhat</i> sijoittuu kuvitteelliseen Midsomerin kreivikuntaan, jonka idyllisissä pikkukylissä tapahtuvien murhien selvittely on ylikomisario Tom Barnabyn (Nettles) vastuulla. Kuuden ensimmäisen tuotantokauden jaksoissa Barnabyn apuna on ennakkoluuloinen ja korostetun homofobinen ylikonstaapeli Gavin Troy (<b>Daniel Casey</b>). Seitsemännen kauden alussa Troy ylennetään ja Barnaby saa uuden alaisen.<br />
<br />
Muita keskeisiä henkilöitä ovat Barnabyn Joyce-vaimo (<b>Jane Wymark</b>) sekä parin aikuinen tytär Cully (<b>Laura Howard</b>). Sarjan alkupuolella Cully tekee uraa näyttelijänä, mutta pikkuhiljaa hän alkaa tehdä jos jonkinlaisia hanttihommia Midsomerin alueella. Cullylla ja Troylla on aika ajoin pientä vipinää, mutta suhde ei koskaan kehity ystävyyttä pitemmälle. <br />
<br />
Barnabyn ja Troyn suhde sen sijaan kehittyy kokeneen ja kokemattoman poliisin opettaja-oppilas-suhteesta lähes tasa-arvoiseksi työtoveruudeksi, vähän samaan tapaan kuin Morsen ja Lewisin suhde <i>Ylikomisario</i> <i>Morse</i>-sarjassa. Lewisin tavoin myös Troy vaikuttaa pitkään vähän yksinkertaiselta ja hölmöltäkin, mutta pikkuhiljaa mies saa hoksottimensa toimimaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJXzDsQYGQUSkc8xud5rdvPQ1Wp_l9sCJMJJK2PgZ2_ObBnV4rZkmn8JzxIGOcmH1Kxv4NZvVRIPqtxTYymNzP9pHsPcmYIREVGeomgQkp1AZYQSeUBgKsTC8X4EfbRT7Ka1mcJzfrPlNm/s1600/msm2.jpg" imageanchor="1"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJXzDsQYGQUSkc8xud5rdvPQ1Wp_l9sCJMJJK2PgZ2_ObBnV4rZkmn8JzxIGOcmH1Kxv4NZvVRIPqtxTYymNzP9pHsPcmYIREVGeomgQkp1AZYQSeUBgKsTC8X4EfbRT7Ka1mcJzfrPlNm/s1600/msm2.jpg" /></a></div>Midsomerissa on lähes aina kesä, ja hyvin hoidettujen puutarhojen kukkaloisto hivelee silmää. Eri puolilla Englantia kuvatun sarjan miljöökuvaus on <i>cozy mystery</i>-dekkarigenrestä tuttua. Kodikkaissa maalaiskylissä asustaa toimeliasta väkeä, joka puuhastelee jos jonkinlaisen järjestö- tai harrastustoiminnan parissa. Tapahtumia, myyjäisiä ja erilaisia mittelöitä järjestetään tuon tuosta. <br />
<br />
Kulissien takaiset intohimot johtavat kuitenkin rikoksiin, jotka tuovat kyläyhteisöjen vaiettuja salaisuuksia päivänvaloon. Usein Midsomerin murhamysteerit liittyvät tavalla tai toisella kulttuurin ja taiteen maailmaan: teatteriin, musiikkiin, kirjallisuuteen tai vaikkapa akvarellimaalaukseen.<br />
<br />
Useimpien englantilaisten poliisisarjojen tapaan <i>Midsomerin murhien</i> jaksot ovat vaihtuvien käsikirjoittajien kynäilemiä. Joitakin jaksoja vaivaa sekavuus, toisia tylsyys. Enimmäkseen sarja on kuitenkin nautinnollista seurattavaa rikosromaanin kultakauden peribrittiläisessä hengessä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO-lCI1q_AwuYDPLYDopaktsx2-hvzYPuMC8FmfYPVsjKbS4-rIv1rdSLJh49gQQvc2GTpkKlssiwpIDFXQ7XYx8xLlyYlQ3JHJj7aTrFhG_W7BqMCqxgCnTrjuoHjm__zJaLtMRumeyGv/s1600/Midsomer.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO-lCI1q_AwuYDPLYDopaktsx2-hvzYPuMC8FmfYPVsjKbS4-rIv1rdSLJh49gQQvc2GTpkKlssiwpIDFXQ7XYx8xLlyYlQ3JHJj7aTrFhG_W7BqMCqxgCnTrjuoHjm__zJaLtMRumeyGv/s320/Midsomer.jpg" width="297" /></a></div><div style="color: #990000;"><b>Tärppeinä viisi jaksoa vuosilta 1997-2003:</b></div><br />
<i>The Killings at Badger's Drift </i>(kausi 1) <br />
Caroline Grahamin ensimmäiseen Barnaby-kirjaan perustuvassa pilottijaksossa esiintyvät eksentriset äiti ja poika, Iris ja Dennis Rainbird, ovat sarjan monista omituisista henkilöhahmoista ehkä omituisimmat.<br />
<br />
<i>Written in Blood</i> (kausi 1)<br />
Midsomer Worthyn kirjoittapiiri kutsuu vieraakseen kuuluisan kirjailijan yhden jäsenensä vastustelusta huolimatta. Grahamin neljänteen Barnaby-kirjaan perustuva jakso on yksi koko sarjan jännittävimmistä.<br />
<br />
<i>Death's Shadow</i> (kausi 2)<br />
Barnabyn ja hänen vaimonsa Joycen on tarkoitus juhlia 25-vuotishääpäiväänsä uusimalla vihkivalansa Badger's Driftin kirkossa, mutta eiköhän kylässä ala tapahtua murhia, joiden vuoksi suunnitelmat sotkeutuvat. Jakson rikosjuoni on harvinaisen hieno.<br />
<br />
<i>Death & Dreams</i> (kausi 6)<br />
Mieleenpainuva jakso mielisairaalamiljöön ja psykologisesti kammottavan juonensa vuoksi. Sekä tietysti siksi, että Cully ja Troy <i>vihdoin</i> suutelevat. Palatakseen sen jälkeen takaisin ystäviksi, ilman mitään selityksiä.<br />
<br />
<i>A Tale of Two Hamlets </i>(kausi 6)<br />
Kahden kylän keskinäisestä kilpailusta ja nahistelusta kertova jakso on siitä poikkeuksellinen, että siinä esiintyy myös hiukan ränsistyneempi, ei-niin-idyllinen kyläpahanen, nimeltään Lower Warden.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyHbe72RbOT9SVhiRVCW2RPTutrbv8JOa5kIZYOh7-FNRKtlGK4d2hNvuu2wR4ZyMEltQmUBkdWjKpqXp9fultb8JC0xYxldog-W7r1iu3oFKuk5xQbaMhpYEHddkNt1_s-rq78uO45tYw/s1600/msm1.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyHbe72RbOT9SVhiRVCW2RPTutrbv8JOa5kIZYOh7-FNRKtlGK4d2hNvuu2wR4ZyMEltQmUBkdWjKpqXp9fultb8JC0xYxldog-W7r1iu3oFKuk5xQbaMhpYEHddkNt1_s-rq78uO45tYw/s400/msm1.jpg" width="400" /></a></div>Unknownnoreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-60966599554288914182011-02-14T02:46:00.000+02:002011-02-22T02:39:29.082+02:00Ann Rosman: Majakkamestarin tytär<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQfHPxwetDWi22kP8qHnPWsVg_v1Ac817BrnYWXGSYuUMjH8mOidN9-sHzlWHRITLr42hnmzLGcDNl2ea6dH_oPozP_pVcsB7Hd9lUVhwVU1fJuZtpcf6IU7Eh5p0pXw-jRHPhlyArMIYS/s1600/Majkmestrin_y%25C3%25A4_uwb_6143.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQfHPxwetDWi22kP8qHnPWsVg_v1Ac817BrnYWXGSYuUMjH8mOidN9-sHzlWHRITLr42hnmzLGcDNl2ea6dH_oPozP_pVcsB7Hd9lUVhwVU1fJuZtpcf6IU7Eh5p0pXw-jRHPhlyArMIYS/s200/Majkmestrin_y%25C3%25A4_uwb_6143.jpg" width="125" /></a></div>Ruotsalaisen <b>Ann Rosmanin</b> esikoisromaani <i>Majakkamestarin tytär</i> (<i>Fyrmästarens dotter</i>, 2009) on leppoisa murhamysteeri heikkohermoisille ja miksei vähän karaistuneemmillekin dekkarinystäville. <br />
<br />
Rosman sijoittaa kirjansa tapahtumat omalle kotipaikkakunnalleen Marstrandiin, joka sijaitsee Ruotsin länsirannikolla, tunnin ajomatkan päässä Göteborgista. Kirjan keskushenkilö on göteborgilainen poliisi Karin Adler, joka tekee eroa merimies-kihlatustaan. Purjehdusta harrastava Karin päätyy asumaan veneeseensä, jonka hän ankkuroi Marstrandin idyllisiin maisemiin. <br />
<br />
Kun Marstrandin edustan autiolta majakkasaarelta löytyy maakellariin muurattu ruumis, Karin kollegoineen saa jutun tutkittavakseen. Ruumis osoittautuu 1960-luvulla kadonneeksi Arvid Stiernkvistiksi, jonka oli oletettu hukkuneen purjehdusonnettomuudessa.<br />
<br />
Kellarista löytynyt vihkisormus johdattaa Karinin Arvidin lesken, hienostorouva Siri von Langerin puheille. Von Langerin omituinen käytös ja paikallisten kertomukset saavat Karinin kiinnostumaan Marstrandin vaietusta menneisyydestä, johon liittyy niin natsikytköksiä kuin aviottomia lapsiakin.<br />
<br />
Rosman kuljettaa kahta aikatasoa rinnakkain. Nykyhetkestä tehdään sukelluksia 1960-luvun alkuvuosiin, jolloin Arvid ja Hamneskärin majakkamestarin tytär, Elin Strömmer, rakastuivat. Miten ja miksi Arvid sai surmansa? Entä mitä tapahtui kauniille Elinille?<br />
<br />
Teemoja esikoiskirjailija on ahnehtinut teokseensa liikaakin, eivätkä kaikki langat tule solmituiksi tyydyttävällä tavalla. Tästäkin huolimatta <i>Majakkamestarin tytär</i> on mukavan vanhanaikainen, merellinen mysteeri, jossa murhaajan henkilöllisyys on itse asiassa vain yksi arvoitus muiden joukossa.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhek85ClLXMDBFamihF6Qh8yPL3VnV6nktqxibgsCoT_3mhqz8kM9T5VrbyxFzK5VAhBXqAMHZYNkU31vAEGBa6sE4XBkYNCbxSyBeR-kJfp90P-dX8bWQGvn1M8IItNPyx3q1LtRPmRsY5/s1600/rosman.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhek85ClLXMDBFamihF6Qh8yPL3VnV6nktqxibgsCoT_3mhqz8kM9T5VrbyxFzK5VAhBXqAMHZYNkU31vAEGBa6sE4XBkYNCbxSyBeR-kJfp90P-dX8bWQGvn1M8IItNPyx3q1LtRPmRsY5/s1600/rosman.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://www.bazarforlag.fi/kirjailija/ann-rosman/5389">Kuva</a>: Anette Ericsson. </td></tr>
</tbody></table><br />
<i>Ann Rosman (s. 1973) työskenteli IT-konsulttina, kunnes ryhtyi päätoimiseksi dekkarikirjailijaksi. Rosmanin toinen Marstrandiin sijoittuva dekkari, </i>Själakistan<i>, ilmestyi Ruotsissa kesällä 2010. Kirjojen käännösoikeudet on myyty kahdeksaan maahan.</i><br />
<br />
Majakkamestarin tytär<i> ilmestyy suomeksi 22. helmikuuta Bazarin kustantamana.</i>Unknownnoreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-22145450894138641292011-01-24T23:32:00.002+02:002011-05-01T17:38:27.782+03:00Miss Marple, kausi 4 | DVD<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQSt8aR9gxuvrBcuW8CMisu4lS_-cIa3uk3xo25jiLt5U_r3YAq4GNPE0GMKn4c1RnZOOXE_LwST7WWQ-fo_38RU9I7xTYlXUWArb4sdBlwAGIkyXuacOB4Iu9xsbShzw8WevJKMPPwe6W/s1600/marple5.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQSt8aR9gxuvrBcuW8CMisu4lS_-cIa3uk3xo25jiLt5U_r3YAq4GNPE0GMKn4c1RnZOOXE_LwST7WWQ-fo_38RU9I7xTYlXUWArb4sdBlwAGIkyXuacOB4Iu9xsbShzw8WevJKMPPwe6W/s200/marple5.jpg" width="141" /></a></div><b>Agatha Christien</b> rakastetun neiti Marplen uusi TV-tuleminen vuonna 2004 oli melkoinen pettymys ainakin minulle. Marplea 1980- ja 90-luvuilla näytellyt <b>Joan Hickson</b> (1906-1998) oli ollut niin täydellinen valinta maailman tunnetuimman harrastelijaetsivän rooliin, ettei uusissa televisioelokuvissa pääosaa näytelleellä <b>Geraldine McEwanilla</b> (s. 1932) tainnut olla juuri mahdollisuuksia ainakaan minun silmissäni. McEwanin esittämä leikkisä ja ilkikurinen mummeli oli kyllä omalla tavallaan sympaattinen, mutta ei hän Jane Marple ollut. Uusia elokuvia tuntui vaivaavan myös juonellinen sekavuus ja vaikeaselkoisuus. Miljöökuvaus sen sijaan oli nautittavan huolellisesti rakennettua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisKidtL6nk8-N-Lf5GNCy7bsC3W71ROET7YzGB8NNRQ_heGZgZo-YuCEsvit9YUQ-8p-5782azPhkuMrTCbigIiM3lsF2VJlS05CSICYfRGj6FwS9tC4QrRGsS49UWBHeVz5L6JkdAimMa/s1600/geraldine_mcewan.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisKidtL6nk8-N-Lf5GNCy7bsC3W71ROET7YzGB8NNRQ_heGZgZo-YuCEsvit9YUQ-8p-5782azPhkuMrTCbigIiM3lsF2VJlS05CSICYfRGj6FwS9tC4QrRGsS49UWBHeVz5L6JkdAimMa/s200/geraldine_mcewan.jpg" width="132" /></a></div>En tiedä, pitivätkö sarjan tuottajatkin McEwania sopimattomana Marplen rooliin vai siirtyikö iäkäs näyttelijätär syrjään muista syistä. Niin tai näin, uusien jaksojen neljäs tuotantokausi esitteli jälleen uuden neiti Marplen. <b> </b><br />
<br />
<b>Julia McKenzien</b> (s. 1941) Marple on huomattavasti lähempänä Hicksonin kuin McEwanin tulkintaa tarkkanäköisestä vanhasta piiasta. Siron ja pikkuruisen Hicksonin Marple oli ehkä hitusen omapäisempi kuin pyylevämmän McKenzien, joka tekee hahmosta hyvin empaattisen ja sydämellisen. Yhteistä molempien näyttelijöiden tulkinnoille ovat harmaan hiirulaismainen olemus sekä hillitty hienotunteisuus, jotka McEwanin Marplelta puuttuivat.<br />
<br />
Suomen televisiossa McKenzie on nähty vasta neljässä jaksossa, jotka on julkaistu myös DVD:llä, kuten kaikki Hicksonin ja McEwaninkin tähdittämät elokuvat. Viime vuonna valmistui uusi neljän TV-elokuvan setti, joka nähdään toivon mukaan pian täälläkin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbgHKXcxW_fvajjvuGdfM-e47a38RdZTf3u0q4KfM6jdJDB1PdFL6IbbRK-OsHAzuLHkRNXQWhedD95vNGYob5MGXmVXI-dktjhrXsy7Ic9H8Khke_AToJV2OSek-CNSyMq_k_gGbxJkKE/s1600/marple4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbgHKXcxW_fvajjvuGdfM-e47a38RdZTf3u0q4KfM6jdJDB1PdFL6IbbRK-OsHAzuLHkRNXQWhedD95vNGYob5MGXmVXI-dktjhrXsy7Ic9H8Khke_AToJV2OSek-CNSyMq_k_gGbxJkKE/s320/marple4.jpg" width="320" /></a></div><br />
Yleisradion vuosina 2009-2010 esittämän, DVD:ltä katsomani neljännen tuotantokauden jaksojen nimet ovat <i>Salaperäiset rukiinjyvät</i>, <i>Neiti Pinkertonin salaisuus</i>, <i>Askel tyhjyyteen</i> ja <i>Neiti Marplea ei petetä</i>.<br />
<br />
Kaksi ensimmäistä ovat perinteisiä murhamysteerejä, joissa Marplella on apunaan poliisi. Kolmas on tunnelmaltaan tyystin toista maata: Marple selvittää tapausta ilman virkavallan apua synkkien salaisuuksien piinaamassa, syrjäisessä kartanossa, jossa käytetään oopiumia ja tehdään murhia lemmikkikäärmeestä imetyllä myrkyllä. Neljännessä elokuvassa palataan taas tutumpaan asetelmaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJOzpYUjxMM0HAqLcEwhAViVZNuuuKm8-udqAVSlctbpf_PlMOQoHmaCoLtSe_WGHpDzWG1U1Qxf8TGSnPyKVS1viEd3Qtot0fR9mgGLDmrVG0p2GGi6NntmJ-qBNW6egg8iEdAEVNl3EJ/s1600/marple1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="160" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJOzpYUjxMM0HAqLcEwhAViVZNuuuKm8-udqAVSlctbpf_PlMOQoHmaCoLtSe_WGHpDzWG1U1Qxf8TGSnPyKVS1viEd3Qtot0fR9mgGLDmrVG0p2GGi6NntmJ-qBNW6egg8iEdAEVNl3EJ/s200/marple1.jpg" width="200" /></a></div>Christien dekkareista on sovitettu selkeät ja koukuttavat käsikirjoitukset, joiden ansiosta uusimpia <i>Marpleja</i> on helpompi seurata kuin 2000-luvun puolivälissä valmistuneita jaksoja. Lavastus ja puvustus on toteutettu huolellisesti, ja aikaisemmilta tuotantokausilta tuttu, juonikas musiikki toimii entistä paremmin nyt, kun itse Marple ei ole niin eksentrinen. <br />
<br />
Julia McKenzie on nappivalinta päärooliin ja sivuosissa nähdään sellaisia tunnettuja brittinäyttelijöitä kuin <b>Brian Cox</b>, <b>Helen Baxendale, Warren Clarke</b> ja <b>Shirley Henderson</b>. Myös <i>Dynastiasta</i> tuttu <b>Joan Collins</b> esiintyy pitkästä aikaa televisiossa, kiristetympänä kuin koskaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0LhXZNLZDagC7cLi_fxh-ZjJOT8JuD_LrDlh6tsvJ8TKYFhrqRrIeG8QSfUo0h5uG6dwNa7zDJX0tBouAosG3ZLvzD-p-Rr-paJb4GX1-V9wopycA77RuP5DQ39pupaoGy7NPTSNdUoYe/s1600/marple2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0LhXZNLZDagC7cLi_fxh-ZjJOT8JuD_LrDlh6tsvJ8TKYFhrqRrIeG8QSfUo0h5uG6dwNa7zDJX0tBouAosG3ZLvzD-p-Rr-paJb4GX1-V9wopycA77RuP5DQ39pupaoGy7NPTSNdUoYe/s400/marple2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Julia McKenzie (Jane Marple) ja Joan Collins (Ruth Van Rydock)<br />
televisioelokuvassa <i>Neiti marplea ei petetä</i> (2009).</td></tr>
</tbody></table>Unknownnoreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-30300535430131332132010-11-29T16:57:00.000+02:002010-11-29T23:17:50.756+02:00Komisario Beck tähtäimessä (1976) | DVD<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitLc_NpPS0icwvxtqM4imvA3gvP4gIe2k3n70vuLHl_hqEYHAX-AHDZF7C2WLs-ltQomAi08268USkZa1TPYqhzWo-JPY04-8CYvXJ5U-_ziedfcMbkbGmzFD72o2j1R7VmFO2P9_ejbRW/s1600/beck.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitLc_NpPS0icwvxtqM4imvA3gvP4gIe2k3n70vuLHl_hqEYHAX-AHDZF7C2WLs-ltQomAi08268USkZa1TPYqhzWo-JPY04-8CYvXJ5U-_ziedfcMbkbGmzFD72o2j1R7VmFO2P9_ejbRW/s200/beck.jpg" width="142" /></a></div><b>Maj Sjöwallin</b> ja <b>Per Wahlöön</b> luoman komisario Beckin rikoksentäyteistä elämää on seurattu Nelosen torstai-illoissa pitkin syksyä. Syys-lokakuussa esitetyissä Sjöwallin ja Wahlöön romaanien filmatisoinneissa Beckiä näytteli <b>Gösta Ekman</b>. Nyt pyörivät elokuvat eivät perustu kirjailijakaksikon tarinoihin vaan ainoastaan heidän luomiinsa henkilöhahmoihin. Martin Beckiä esittää <b>Peter Haber</b> ja Gunvald Larssonia <b>Mikael Persbrandt</b>.<br />
<br />
Nelonen on mainostanut näyttävänsä koko Beck-elokuvien sarjan alusta loppuun, mutta markkinointi on hivenen harhaanjohtavaa. Ennen Gösta Ekmania Beckiä ovat nimittäin näytelleet <b>Keve Hjelm, Walter Matthau</b> ja<b> Carl-Gustav Lindstedt, </b>kukin yhden kerran.<b> </b><br />
<br />
<i>Komisario Beck tähtäimessä</i> (<i>Mannen på taket</i>, 1976) on Ruotsin arvostetuimpiin elokuvaohjaajiin kuuluneen <b>Bo Widerbergin</b> ohjaama ja käsikirjoittama rikoselokuva, joka perustuu Sjöwallin ja Wahlöön samannimiseen romaaniin (1971). Tarina kertoo, että Widerberg oli halunnut koomikkona tunnetun Carl-Gustav Lindstedtin Beckin rooliin nähtyään tämän television keskusteluohjelmassa vakavana. Koomikko ei ollut tiennyt kameroiden jo pyörivän, ja näin ruutuun oli päässyt kuva Lindstedtistä epätavallisen totisena.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAc8oKEAyjiYcx2mpMHkhr8vODYN0FD4TqsomhZWCdMoYd8DFgKsGcOpbEz7kiBQJtnegQ3lamsCYltRmfyZuHS4F4X0GFmzdPQtUodsSrqTtIaO_kHkHENK8CQ-xyJWDh04kxvD_grpfi/s1600/beck4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="231" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAc8oKEAyjiYcx2mpMHkhr8vODYN0FD4TqsomhZWCdMoYd8DFgKsGcOpbEz7kiBQJtnegQ3lamsCYltRmfyZuHS4F4X0GFmzdPQtUodsSrqTtIaO_kHkHENK8CQ-xyJWDh04kxvD_grpfi/s320/beck4.jpg" width="320" /></a></div><br />
Etäisesti <b>Jean Gabinia</b> muistuttavan Lindstedtin Beckissä on komisario Maigretin mieleentuovaa hiljaista pohdiskelevuutta. Sitä on toki Ekmanin ja Haberinkin tulkinnoissa, mutta heihin verrattuna Lindstedtin roolityö on äärimmäisen pelkistetty ja vähäeleinen. Hetkittäin hahmo on tahallisen tai tahattoman koominen, kuten Haberinkin tulkitsemana, mutta myös huumori on hyvin hienovaraista ja liioittelematonta.<br />
<br />
<i>Komisario Beck tähtäimessä</i> käynnistyy, kun tukholmalaisessa sairaalassa hoidettava, vakavasti sairas poliisi murhataan raa'asti. Tunnistamattomaksi viillellyllä Nymanilla oli huono maine kollegoidensa keskuudessa, sillä hän ehti syyllistyä lukuisiin laiminlyönteihin ja pahoinpitelyihin pitkän uransa aikana.<br />
<br />
Beckin, Lennart Kollbergin (<b>Sven Wollter</b>), Einar Rönnin (<b>Håkan Serner</b>) ja Gunvald Larssonin (<b>Thomas Hellberg</b>) tutkimukset etenevät hitaasti, mutta lopulta Nymanin vuosien varrella haalimien vihamiesten joukosta haravoituu syyllinen. Katkeroitunut tappaja ei kuitenkaan tyydy yhteen uhriin, vaan linnoittautuu Tukholman ydinkeskustassa sijaitsevan kerrostalon katolle ja ampuu kaikki näköpiiriinsä osuvat poliisit.<br />
<br />
Alkaa suuroperaatio, jonka aikana sarjatuliaseella räiskivää miestä yritetään taltuttaa niin helikopterista käsin kuin katoilla päivystävien tarkka-ampujien avulla. Myös Beck leikkii sankaria, mutta huonolla menestyksellä.<br />
<br />
Widerbergin elokuvan ansiot ovat sen tinkimättömässä realismissa ja illuusiottomuudessa. Poliisit kuvataan väsyneinä ja neuvottomina ihmisinä, jotka yrittävät luovia lähes mahdottomissa tilanteissa. He tekevät vääriä valintoja ja huonoja ratkaisuja, joiden vuoksi menetetään ihmishenkiä. Valvominen aiheuttaa tarkkaavaisuuden herpaantumista. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_9kQVb3i3a-s3JWilRZfC0uU2Lg0oPbfB97-sv18VCkmvEmJW5vWiW80VZfO8jyXQJS8b5H7zIJmbiQU4iVSkQ4UpSskiwdr79wGItLtpXYGDbt6M4pYTEnWnJclrEgvpySRMmkPvdc3x/s1600/beck03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_9kQVb3i3a-s3JWilRZfC0uU2Lg0oPbfB97-sv18VCkmvEmJW5vWiW80VZfO8jyXQJS8b5H7zIJmbiQU4iVSkQ4UpSskiwdr79wGItLtpXYGDbt6M4pYTEnWnJclrEgvpySRMmkPvdc3x/s320/beck03.jpg" width="320" /></a></div><br />
Realismi ulottuu myös lavasteisiin. Widerberg ei halunnut käyttää tekoverta, joten elokuvassa nähtävä veri on peräisin teurastamolta. Lähes dokumentaristisen toteava kamera taltioi veriteon jälkien luuttuamisen ja pikkulapsen kakkapyllyn pesemisen, mutta myös porvarilliset kahvitteluhetket katolla vaanivaa ampujaa ympäröivien kerrostaloasuntojen suojissa. <br />
<br />
Ruotsin mittakaavassa <i>Komisario Beck tähtäimessä</i> oli suurtuotanto. Odenplanin joukkokohtaukset kuvattiin pitkänäperjantaina, ja niissä käytettiin peräti 3000 statistia.Yli 750 000 ruotsalaista kävi katsomassa <i>Mannen på taketin </i>teatterissa, ja se oli Ruotsin katsotuin elokuva aina vuoteen 1982 asti, jolloin <b>Ingmar Bergmanin</b> <i>Fanny ja Alexander </i>houkutteli teattereihin uuden ennätysyleisön.<br />
<br />
Ensimmäiseksi ruotsalaiseksi toimintaelokuvaksikin nimitetty filmi sai hyvät arvostelut niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin, ja useat kriitikot mainitsevat edelleen <i>Mannen på taketin </i>parhaita ruotsalaiselokuvia kyseltäessä. Widerbergin elokuvan amerikkalaisvaikutteita on kehuttu, mutta itse näen siinä enemmän yhtäläisyyksiä tuon ajan saksalaisiin poliisisarjoihin (<i>Der Kommissar, Derrick</i>, <i>Vanha kettu</i>). Tämä tosin saattaa johtua siitä, että elokuvan Tukholma näyttää harmaudessaan ja homogeenisyydessään kovin epäamerikkalaiselta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2LNbL9W5Cx-4Qf5i3Yse9n_hTQTSNctzFtpfJecn8jwytrm5xSYyqNLLmkODaj4cGSE-aiAYU4Vep1szjU67J5ewRjqpuZYYrE1qRd90SVrqxY_SH38A-667lHH94es4pLGvs1ePy6zHA/s1600/beck2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2LNbL9W5Cx-4Qf5i3Yse9n_hTQTSNctzFtpfJecn8jwytrm5xSYyqNLLmkODaj4cGSE-aiAYU4Vep1szjU67J5ewRjqpuZYYrE1qRd90SVrqxY_SH38A-667lHH94es4pLGvs1ePy6zHA/s320/beck2.jpg" width="320" /></a></div><i>Komisario Beck tähtäimessä </i>on ostettavissa mm. <a href="http://cdon.fi/elokuvat/beck%3a_mannen_p%C3%A5_taket_%282_disc%29-321310">täältä</a>, ja lainattavissa <a href="http://www.nifin.helsinki.fi/fin/yleista.html">täältä</a>.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-50761703278501774342010-10-01T15:06:00.000+03:002010-12-06T17:37:26.500+02:00Diane Wei Liang: Paper Butterfly<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN_wYGn_eR63z5Xc9dCc-_c2aBsQQo6BIf6BK4NS_FARXUd_tUMXsDcoIYQHn9ixf5L2V_qz45clLSLSmY5N6HHJLozGLHd8pYY3RUOxDv0xwUd4tYj1UD3d9p6dLMcQUofdT23KsP6ipW/s1600/41u2tnoCkdL.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN_wYGn_eR63z5Xc9dCc-_c2aBsQQo6BIf6BK4NS_FARXUd_tUMXsDcoIYQHn9ixf5L2V_qz45clLSLSmY5N6HHJLozGLHd8pYY3RUOxDv0xwUd4tYj1UD3d9p6dLMcQUofdT23KsP6ipW/s200/41u2tnoCkdL.jpg" width="131" /></a></div><i>Paper Butterfly</i> (2008) on britanniankiinalaisen <b>Diane Wei Liangin</b> toinen dekkari. Ensimmäinen, <i>The Eye of Jade </i>(2008), esitteli Mei Wangin, Pekingissä toimivan yksityisetsivän. Yksityisetsivän ammattia ei Kiinassa saa harjoittaa laillisesti, joten Meikin pyörittää virallisesti konsulttitoimistoa. Ennen yksityisyrittäjäksi ryhtymistään Mei loi uraa Kiinan turvallisuusministeriössä.<br />
<br />
Siellä Mei työskenteli myös vuonna 1989, jolloin Kiinan kommunistisen puolueen uudistusmielisen pääsihteerin <b>Hu Yaobangin</b> kuolema sai opiskelijat ja tehdastyöläiset osoittamaan mieltään Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla. Kiinan hallitus nujersi lopulta lähemmäs kolme viikkoa kestäneen mielenosoituksen ja nälkälakkoilun muualta maasta saapuneilla panssarivaunurykmenteillä. Sotilaat surmasivat varovaisesti arvioiden satoja aseistamattomia mielenosoittajia. Pessimistisimpien arvioiden mukaan uhreja oli tuhansia.<br />
<br />
<i>Paper Butterflyn</i> juoni kietoutuu näihin Tiananmenin aukion traagisiin tapahtumiin. 1990-luvun lopulle sijoittuvan kirjan alkupuolella seurataan kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöhön tuomitun Linin vapautumista vankeudesta. Vuonna 1989 Lin opiskeli meribiologiaa Kiinan rannikkoseudulla sijaitsevassa yliopistossa. Ollessaan käymässä kotikaupungissaan Pekingissä hän joutui pidätetyksi osallisuudesta Taivaallisen rauhan aukion tapahtumiin. Lin joutui eroon rakastetustaan sekä vanhasta isoisästään, joka oli kasvattanut pojan tämän vanhempien kuoltua väkivaltaisesti.<br />
<br />
Kirjassa kuvaillaan Linin pitkää ja vaivalloista matkaa vankileiriltä kohti Pekingiä. Rahaton Lin muistelee elämäänsä ennen käänteentekevää kevättä. Muutamaa kuukautta myöhemmin Mei saa tutkittavakseen Kaili-nimisen poptähden katoamisen. Ennen pitkää alkaa vaikuttaa siltä, että Linin ja Kailin tarinat risteävät. Tutkinta vie Mein Pekingin vanhimpiin kaupunginosiin ja siihen kortteliin, jossa Linin isoisä on kärsivällisesti odottanut pojanpoikansa paluuta.<br />
<br />
Dekkarina <i>Paper Butterfly</i> ei ole erityisen vetävä tai oikeastaan lainkaan jännittävä. Sen ansiot ovat muualla. Vaikka kirjassa tapahtuu henkirikos ja Mei ryhtyy yhteistyöhön poliisin kanssa, rikoksen selvittely ja tekijän arvuuttelu tuntuvat toissijaisilta. Taustalta paljastuvat inhimilliset tragediat ovat tärkeämpiä, mitä loppuratkaisukin tuntuu korostavan. <br />
<br />
<i>Paper Butterfly</i> tarkastelee totalitarismin vaikutuksia yksilöön ja yhteisöön kiihkottomasti. Se valaisee Kiinan lähimenneisyyden jännitteitä ja poliittista historiaa tavalla, joka innostaa hankkimaan lisätietoa aiheesta. Diane Wei Liang kuvaa kiehtovasti myös ruohonjuuritason Kiinaa: ruokakulttuuria, hautajaisia, totuuden vääristelyyn pakottavaa byrokratiaa, laittomien siirtolaisten köyhyyttä ja yläluokan huvituksia.<br />
<br />
Kirja on suomennettu nimellä <i>Paperiperhonen</i> (Memfis Books, 2009).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIW5Ayee2CP757NemIt8yzmEAMhoBpvxGPNJGG5umkh1QiL-YKjpslD8x04GZLedqJbLXNvYDW6spn7GvBDjpdAH7vAs3m9EBQYueUTg4mAyA5EPNP-udUwI35VAZxUPI9jkvTwASq8880/s1600/Diane.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIW5Ayee2CP757NemIt8yzmEAMhoBpvxGPNJGG5umkh1QiL-YKjpslD8x04GZLedqJbLXNvYDW6spn7GvBDjpdAH7vAs3m9EBQYueUTg4mAyA5EPNP-udUwI35VAZxUPI9jkvTwASq8880/s200/Diane.JPG" width="136" /></a></div><i>Pekingissä syntynyt Diane Wei Liang vietti osan lapsuudestaan vanhempiensa kanssa työleirillä. Sittemmin hänen vanhempansa pakotettiin asumaan ja työskentelemään eri kaupungeissa. Diane opiskeli psykologiaa Pekingin yliopistossa ja otti osaa Tianenmenin aukion mielenosoituksiin keväällä 1989. Loppuvuodesta -89 hän muutti Yhdysvaltoihin ja suoritti tohtorin tutkinnon kaupalliselta alalta. Diane Wei Liang toimi yli 10 vuotta kauppatieteen professorina USA:ssa ja Iso-Britanniassa. Nyt hän on päätoiminen kirjailija ja asuu perheineen Lontoossa.</i>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-62663931105636400852010-08-24T18:36:00.001+03:002012-03-19T19:51:27.670+02:00M.C. Beaton: Agatha Raisin and the Vicious Vet<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWukp-Pa7yffOcrVJju33AxEdAPL3mVULKCiHa8kp_dbhVV9RiIRuea5yKJSwacihd0pGsy6g1gYzv4_QajuMrsxpv9CYEjuZzfvpVXN8wfzvbyb5kwTr4HYgBCdr4mjwJKLPKNQmqmDMS/s1600/agatha_raisin_and_the_vicious_vet_f.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5509014364341212898" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWukp-Pa7yffOcrVJju33AxEdAPL3mVULKCiHa8kp_dbhVV9RiIRuea5yKJSwacihd0pGsy6g1gYzv4_QajuMrsxpv9CYEjuZzfvpVXN8wfzvbyb5kwTr4HYgBCdr4mjwJKLPKNQmqmDMS/s200/agatha_raisin_and_the_vicious_vet_f.jpg" style="float: left; height: 200px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 124px;" /></a><span style="font-style: italic;">Agatha Raisin and the Vicious Vet</span> (1993) on skotlantilaissyntyisen <span style="font-weight: bold;">M.C. Beatonin</span> toinen kirja, jonka pääosassa touhottaa viisikymppinen harrastelijaetsivä Agatha Raisin. Kaiken kaikkiaan kirjoja on ilmestynyt parikymmentä, viimeisin viime vuonna.<br />
<br />
Agatha on nolannut itsensä lähtemällä naapurinsa James Laceyn perässä Bahamasaarille lomailemaan; Lacey muutti viime tipassa omia lomasuunnitelmiaan kuultuaan Agathan aikeista ja suuntasikin Bahaman sijaan Egyptiin. Tästä suivaantuneena ja nolostuneena Agatha päättää heittää Laceyn mielestään ja ilahtuu, kun Carselyyn pieneläinklinikan perustanut eläinlääkäri Paul Bladen pyytää häntä treffeille.<br />
<br />
Nelikymppisellä Bladenilla tuntuu olevan vientiä kylän naisväen keskuudessa. Eläimiä hän kohtelee kuitenkin oudon kovakouraisesti. Pian Agathan ja Bladenin treffien jälkeen eläinlääkäri saa surmansa työtehtävissä hevostalleilla. Yllättäen James Lacey intoutuu tutkimaan tapausta yhdessä Agathan kanssa, ja parivaljakko joutuu kiperiin tilanteisiin johtolankoja seuratessaan. Kun Agathan kissat kidnapataan, hän unohtaa niin varovaisuuden kuin aisaparinsakin ja on vähällä päästä hengestään.<br />
<br />
Sarjan ensimmäisessä osassa <span style="font-style: italic;">Agatha Raisin and the Quiche of Death</span> särmikäs päähenkilö jätti työnsä PR-pomona ja muutti Lontoosta Cotswoldin maaseudulle, pieneen Carselyn kylään. Kirja oli mainio sekoitus kotoisaa maalaiselämää ja sen kritiikkiä. Tässä toisessa osassa kritiikki jää vähemmälle, ja Agatha vaikuttaa jo aika kotiutuneelta Carselyyn, vaikka vielä kerran harkitseekin palaamista bisnekseen ja muuttoa takaisin Lontooseen.<br />
<br />
Jännitystä näissä tarinoissa ei ole edes nimeksi ja romantiikankin kanssa on vähän niin ja näin: ainakaan toistaiseksi Agathan palava ihastuminen Jamesiin ei ole saanut sanottavaa vastakaikua. <span style="font-style: italic;"></span>Silti Beatonin kirjat ovat mukavaa ajanvietettä <span style="font-style: italic;">cozy mystery</span>-genren ystäville. Tunnelma on lämmin ja kodikas, sortumatta kuitenkaan imelyyteen tai kaunisteluun. Huumori on kirpakkaa ja hahmot lievästä karikatyyrimäisyydestään huolimatta mainioita.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN60SRHRNGwJmOW04_C-awRNttF3dTuUjgUl_lvh-_HyPRsKE6jIWEULZ_t1I4GpNH95EKU79tN6Vv1CL5fkRk4v5-QRh_pEU7EM5asOivPxV2Zpry2NcHxVKGbhgXqdGxzjrw2B_eIIIg/s1600/Meijeri+444.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5509009260416858066" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN60SRHRNGwJmOW04_C-awRNttF3dTuUjgUl_lvh-_HyPRsKE6jIWEULZ_t1I4GpNH95EKU79tN6Vv1CL5fkRk4v5-QRh_pEU7EM5asOivPxV2Zpry2NcHxVKGbhgXqdGxzjrw2B_eIIIg/s400/Meijeri+444.jpg" style="cursor: pointer; display: block; height: 400px; margin: 0px auto 10px; text-align: center; width: 300px;" /></a><span style="font-size: 85%;">Kirjaa ei ole suomennettu.</span>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-10301896591018991292010-08-17T10:42:00.000+03:002010-08-17T12:12:55.428+03:00Simon Beckett: Luihin kirjoitettu<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYZ3C7Ut1IbQeKmmZeJwWWvb67yId5CcyZPzv1l1MKcX2UoZ07NzkGpldAfD4rF39sZfIjuSBgcHAYQF41JvwL4OI348WKS4KRz1fRWwYfmI4gJQgT1Z1-JIpMzbWMRFYyT6wMFpJGgsSc/s1600/Beckettin_kansi_124468a1.jpg"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 132px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYZ3C7Ut1IbQeKmmZeJwWWvb67yId5CcyZPzv1l1MKcX2UoZ07NzkGpldAfD4rF39sZfIjuSBgcHAYQF41JvwL4OI348WKS4KRz1fRWwYfmI4gJQgT1Z1-JIpMzbWMRFYyT6wMFpJGgsSc/s200/Beckettin_kansi_124468a1.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5506283496459547746" border="0" /></a>Vaikka <span style="font-weight: bold;">Simon Beckettin</span> <span style="font-style: italic;">Kuoleman anatomia </span>oli suorastaan tuskallisen karmiva lukukokemus, tartuin lähes heti piinasta päästyäni Beckettin seuraavaan kirjaan. <span style="font-style: italic;">Luihin kirjoitettu</span> (<span style="font-style: italic;">Written in Bone</span>, 2007) ei ole läheskään yhtä hyytävä kuin edeltäjänsä, mutta päihittää sen juonen kehittelyssä, sujuvuudessa ja miellyttävyydessä.<br /><br />Oikeusantropologi David Hunter on muuttanut takaisin Lontooseen, mutta reissaa työnsä takia ympäri maailmaa. Työkeikka Skotlannissa venyy odotettua pitemmäksi, kun Hunter pyydetään Ulko-Hebrideillä sijaitsevalle Runan saarelle tutkimaan outoa palokuolemaa. Syrjäisestä vuoristomökistä löytyy karrelle palanut ruumis, jonka jalkaterät ovat kuin ihmeen kaupalla säästyneet palolta.<br /><br />Hunterin mukaan saarelle komennetaan alkoholisoitunut ylikonstaapeli Fraser sekä innokas nuorempi konstaapeli Duncan. Tiimin täydentää eläkkeelle jäänyt entinen rikoskomisario Andrew Brody, joka asuu Runalla. Lisäjoukkoja luvataan lähettää, mikäli kuolema osoittautuu murhaksi. Runaa riepotteleva myrsky katkaisee kuitenkin kaikki yhteydet mantereelle, ja nelikko joutuu tutkimaan tapausta ilman apuvoimia. Murha seuraa toistaan myrskyn ja tuhopolttojen piinaamalla saarella, eikä ketään voi sulkea pois epäiltyjen listalta.<br /><br />Simon Beckett on erinomainen jännityskirjailija. <span style="font-style: italic;">Kuoleman anatomiassa</span> oli hiukan liikaa päähenkilön sisäisen maailman liikkeiden kuvailua ja turhaa toistoa, mutta taitavasti rytmitetty <span style="font-style: italic;">Luihin kirjoitettu</span> välttää tyhjäkäynnin kokonaan. Kirja on alusta loppuun asti kiinnostava ja vetävä, ja vaikka se ei jännittävyydessä ylläkään edeltäjänsä tasolle, sopivasti sijoitellut suvantokohdat tekevät siitä miellyttävämmän lukea. Suomennoksen kielikin on sujuvampaa ja virheettömämpää kuin <span style="font-style: italic;">Kuoleman anatomiassa</span>.<br /><br />Beckettin eläytyvä kirjoitustyyli herättää henkilöt ja paikat eloon. Hän kuvaa myös erittäin tarkasti erilaisia psykofyysisiä tuntemuksia, kuten kipua, tuskaa ja pelkoa. David Hunter on hyvin inhimillinen sankari, joka pelästyy, väsyy, uupuu ja satuttaa itsensä; hän ei selviä tappelusta tai onnettomuudesta loukkaantumatta, eikä kohtaa murhaajaa vailla pelkoa.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Kuoleman anatomian</span> loppuratkaisu opetti odottamaan Beckettiltä monivaiheista ja kekseliästä loppuratkaisua. Sellainen on luvassa nytkin. Tällä kertaa vaiheita on niin monta, että yllättymään pääsee vielä viimeistä edeltävällä sivullakin.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-29179217013121102422010-07-23T21:42:00.000+03:002010-07-23T23:00:14.522+03:00Andrea Camilleri: The Patience of the Spider<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC0oh-VrSmth_Bwhld9GjhGb-yuGpQfenpdCClNTUzNTiU6K1OZil9KHSzfOaPh7NsPKSpNlC9OAPoVwA3z2S1KTyZsK25YBWyDR3Lhyl0MWktKPdEvKN3AVWY2KomYAC4OfToBHF3h0uF/s1600/41wwKvOnnbL._SL500_.jpg"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 131px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC0oh-VrSmth_Bwhld9GjhGb-yuGpQfenpdCClNTUzNTiU6K1OZil9KHSzfOaPh7NsPKSpNlC9OAPoVwA3z2S1KTyZsK25YBWyDR3Lhyl0MWktKPdEvKN3AVWY2KomYAC4OfToBHF3h0uF/s200/41wwKvOnnbL._SL500_.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5497180557063739874" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;">Andrea Camillerin</span> kahdeksas Montalbano-dekkari <span style="font-style: italic;">The Patience of the Spider</span> (<i>La pazienza del ragno</i>, 2004) eroaa sarjan aikaisemmista osista yhdessä suhteessa: siinä tutkitaan murhan sijaan kidnappausta.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Rounding the Mark</span>-kirjan tapahtumista on kulunut vain pari viikkoa, ja Montalbano on vasta toipumassa niistä. Kun nuori tyttö kidnapataan, Montalbano kutsutaan sairaslomalta takaisin töihin; ei kuitenkaan johtamaan tutkintaa vaan avustamaan siitä vastaavaa komisario Minutoloa.<br /><br />Tapauksesta tekee oudon se, että kaapatun tytön vanhemmilla ei ole rahaa, mikä on yleisesti tiedossa. Lisäksi tytön äiti on kuolemaisillaan vaikeaan psykosomaattiseen sairauteen. Vakava masennus on saanut naisen menettämään elämänhalunsa ja -voimansa ennenaikaisesti, ja hän kuihtuu hoidosta huolimatta pois.<br /><br />Kidnappaajien on täytynyt tuntea perheen taloudellinen tilanne, joten miten he kuvittelevat tytön isän pystyvän maksamaan vaaditut lunnaat? Montalbanon omat visiot ja päättelyketjut poikkeavat jälleen kerran virallisen tutkinnan linjasta ja median tekemistä johtopäätöksistä. Lopullisesti totuus näyttäytyy komisariolle hänen tarkastellessaan hämähäkin taidokasta verkkoa kotitalonsa verannalla.<br /><br /><span style="font-style: italic;">The Patience of the Spider</span> ei lukeudu sarjan jännittävimpiin eikä hauskimpiin kirjoihin. Se on kuitenkin kelpo mysteeri ja viihdyttävä lukukokemus, kuten kaikki Camillerit. Kritiikin terävin kärki kohdistuu taas <span style="font-weight: bold;">Silvio Berlusconin</span> ja hänen Forza Italia-puolueensa rikollisuutta suosivaan hallintoon, joskin Camilleri varoo mainitsemasta pääministeriä tai tämän puoluetta nimeltä. Catarellan ja Adelinan puhuma sisilian murre kääntyy riemastuttavan hauskasti englanniksi <span style="font-weight: bold;">Stephen Sartarellin </span>kekseliäässä käännöksessä.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-4555559093115545642010-07-20T15:50:00.000+03:002010-12-06T17:38:53.391+02:00Simon Beckett: Kuoleman anatomia<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfArTWW-pcxUixOWqY6ln1_wXXE6Xw3i0MYzyR96r4cwqDsXUjO3yjDkaR7qR_YM_VyO_HxCGngCDgQFnvwi1ygHyftRbRZCPAogcAtmiLzyOOldyubUYAV1Klif934FDshu-Tk8UemBPj/s1600/beckett-simon-kuoleman-anatomia.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5495975083746613506" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfArTWW-pcxUixOWqY6ln1_wXXE6Xw3i0MYzyR96r4cwqDsXUjO3yjDkaR7qR_YM_VyO_HxCGngCDgQFnvwi1ygHyftRbRZCPAogcAtmiLzyOOldyubUYAV1Klif934FDshu-Tk8UemBPj/s200/beckett-simon-kuoleman-anatomia.jpg" style="cursor: pointer; float: left; height: 200px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 133px;" /></a>Lupasin tätä blogia perustaessani etsiä hekkohermoisillekin sopivia dekkareita. No, <span style="font-weight: bold;">Simon Beckettin</span> <span style="font-style: italic;">Kuoleman anatomia</span> (<span style="font-style: italic;">The Chemistry of Death</span>, 2006) ei ole sellainen, joten herkimmät voivat lopettaa lukemisen tähän.<br />
<br />
Lääkäri ja antropologi David Hunter aloittaa uuden elämän pienessä Manhamin kylässä menetettyään vaimonsa ja tyttärensä auto-onnettomuudessa. Hunter lukeutuu Britannian oikeusantropologian harvalukuisiin huippuasiantuntijoihin, mutta ei kohtaamansa menetyksen jälkeen ole halunnut enää tutkia työkseen ruumiita. Niinpä hän toimii yleislääkärinä Norfolkin perukoilla ja pitää entisen elämänsä visusti omana tietonaan.<br />
<br />
Kun kylään muualta muuttaneen Sally Palmerin mädäntynyt ruumis löydetään Manhamin soisesta maastosta, Hunterin on pakko palata kuolleiden pariin. Tutkintaa johtava komisario Mackenzie saa tietää Hunterin erikoisesta taustasta ja vaatii tätä auttamaan tapauksen tutkinnassa. Käy ilmi, että Palmeria ei ole murhattu heti katoamisensa jälkeen, vaan pidetty ensin vangittuna kolme päivää. Kun toinenkin nainen katoaa, kyläläiset valtaa paniikki: heidän keskuudessaan elää sarjamurhaaja, joka ei tunne armoa.<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">Kuoleman anatomia </span>on piinaavan jännittävä kirja, jonka lukeminen on paikoitellen lähes tuskallista. Se on myös erittäin koukuttava: valvoin kokonaisen yön kirjan parissa, kun en malttanut lopettaa lukemista. Beckett rakentaa jännitystä taidokkaasti ja viittaa usein tuleviin tapahtumiin pahaenteisen vihjailevasti. Loppupuolella uskottavuuden rajoja koetellaan, mutta käänteet ovat kutkuttavia. Karmeuksilla mässäilykin tuntuu lopulta perustellulta.<br />
<br />
Beckettin kirjoitustyyli on turhankin perusteellinen ja yli 400-sivuinen kirja olisi saattanut hyötyä tiivistämisestä. Päähenkilön sisäisen maailman kuvailuun sisältyy paljon toistoa ja itsestäänselvyyksiä, joita olisi voinut reippaasti karsia. Myös loppua venytetään liikaa, vaikka se tarjoaakin yllätyksiä yllätysten perään. <span style="font-weight: bold;">Kimmo Liljan</span> suomennoksessa on kiireen tuntu, ja runsas kirjoitus- tai ladontavirheiden määrä häiritsee.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan <span style="font-style: italic;">Kuoleman anatomia</span> onnistuu kuitenkin muussakin kuin pelottelussa. Beckettin tarkasti havainnoiva kirjoitustyyli tekee henkilöistä ympäristöineen eläviä, ja enimmäkseen minä-muodossa kerrotussa tarinassa pohditaan myös syvällisemmin elämää ja kuolemaa. Tunteiden, kuten pelon ja epätoivon, kuvaus on eläytynyttä. Romantiikkaakin on tarjolla: päähenkilön pitkä toipuminen kokemastaan menetyksestä ja uusi rakastuminen kuvataan hyvin todentuntuisesti.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpli6zHS_pDS86Wlet8TgsBc29CvlBxs_jA3RI1fEGHZsNlN_C8x3HIccgpj9KwwOn2SlNN9o4oLPufR-djxj0cgXKZfGWdRib1RuHvZx6QJkd1IG3BCUIczZoHU5EEiXYtEUWKu8JyJYo/s1600/simon_beckett.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5496034023921119442" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpli6zHS_pDS86Wlet8TgsBc29CvlBxs_jA3RI1fEGHZsNlN_C8x3HIccgpj9KwwOn2SlNN9o4oLPufR-djxj0cgXKZfGWdRib1RuHvZx6QJkd1IG3BCUIczZoHU5EEiXYtEUWKu8JyJYo/s320/simon_beckett.jpg" style="cursor: pointer; float: right; height: 204px; margin: 0pt 0pt 10px 10px; width: 163px;" /></a><br />
<i><span style="font-size: small;">Simon Beckett on freelance-toimittaja, joka on työskennellyt myös remonttimiehenä ja opettajana. Englantia pääaineenaan opiskelleen Beckettin kirjoja on käännetty yli 20 kielelle. Idean David Hunterin hahmoon Beckett sai vieraillessaan Yhdysvaltojen Tennesseessä toimivassa Forensic Academyssä, jota kutsutaan myös Body Farmiksi. Oikeusantropologi Bill Bassin perustamassa koulutuskeskuksessa rikospaikkatutkijat opiskelevat hajoamisprosesseja ja kuolinaikojen määrittelyä. Opetusmateriaaleina käytetään oikeita ihmisruumiita.</span></i><br />
<br />
Kirjailijan kuva: <a href="http://www.simonbeckett.com/">simonbeckett.com</a>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-56604701653528639152010-06-29T21:59:00.000+03:002010-07-08T21:32:21.488+03:00Andrea Camilleri: Rounding the Mark<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNy0TSdzfbgsvE4PbHTPo2hjkapblQ9tziGdxXKEnrGTHxo3Wcb9-L5GBJi7chyphenhyphenAXxa7Yn-nV4DrAEc5cphh_e2CzHSEPmj4bfXpLr6zpebtv9zN2H6j_FXtSOiRn3dUuPX48waBJTIsBY/s1600/RtM.jpg"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 124px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNy0TSdzfbgsvE4PbHTPo2hjkapblQ9tziGdxXKEnrGTHxo3Wcb9-L5GBJi7chyphenhyphenAXxa7Yn-nV4DrAEc5cphh_e2CzHSEPmj4bfXpLr6zpebtv9zN2H6j_FXtSOiRn3dUuPX48waBJTIsBY/s200/RtM.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5488504058035770866" border="0" /></a>Komisario Montalbano tuntee voimatonta raivoa maailman pahuuden, poliisin korruptuneisuuden ja Italian uuden, sensuuria harjoittavan oikeistohallituksen edessä. Montalbano on jo päättänyt irtisanoutua virastaan, kun hänen tiensä risteävät pienen afrikkalaispojan kanssa, joka on tuotu satojen muiden laittomien siirtolaisten mukana Välimeren yli Sisilian rannikolle.<br /><br />Komisarion ja pojan lyhyt kohtaaminen ei jätä Montalbanoa rauhaan, ja hänen pahat aavistuksensa käyvät toteen, kun poika löytyy kuolleena tienposkesta. Montalbanon soimaava omatunto vaatii pojan kohtalon selvittämistä ja syyllisten rankaisemista.<br /><br />Aamu-uinnillaan Montalbano törmää meressä ajelehtivaan ruumiiseen, joka on rapujen tunnistamattomaksi kaluama. Miehen henkilöllisyys selviää vasta, kun komisarion ruotsalainen ystävätär Ingrid tulee mukaan kuvioihin. Kuten arvata saattaa, merestä löytyneen miehen ja afrikkalaispojan tarinatkin risteävät lopulta.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Andrea Camillerin </span>seitsemäs Montalbano-dekkari <span style="font-style: italic;">Rounding the Mark</span> (<i>Il giro di boa</i>, 2003) liikkuu järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja laittomien siirtolaisten ammattimaisen salakuljetuksen karussa maailmassa. Kokonaistilanteen toivottomuudesta huolimatta Montalbano yltää taas melkoisiin urotekoihin suuttumuksensa ja oikeudentajunsa ajamana. Komisarion sydäntä koetellaankin kirjassa niin symbolisesti kuin fyysisestikin.<br /><br />Vaikka<span style="font-style: italic;"> </span>kirjan<span style="font-style: italic;"> </span>aihepiiri on synkkä, kerronta on totuttuun tapaan huumorilla höystettyä. Camilleri kirjoittaa tavattoman vetävästi ja viihdyttävästi. Kirjailija on dialogin mestari, mutta myös Montalbanon yksinäisten kamppailujen, niin sisäisten kuin ulkoistenkin, kuvaukset ovat vangitsevia.<br /><br />Sarjan edellinen osa ilmestyi suomeksi maaliskuussa, joten<span style="font-style: italic;"> Rounding the Markin </span>suomentamista saataneen odottaa pari vuotta. En suosittele odottamaan, vaan tarttumaan Camillerin luottokääntäjän <span style="font-weight: bold;">Stephen Sartarellin</span> erinomaisiin englanninnoksiin.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-90953088427261277792010-06-15T13:35:00.000+03:002010-06-28T19:34:41.202+03:00M.C. Beaton: Agatha Raisin and the Quiche of Death<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ6Xu01BayPA94K0z0YAglxLBymUZuWfb1g0rB-qG54PP5j2O7gfSbnXxzrNrVAkwEbxNHDt7at3-N6jVDujxjCVcG_DNi113IkCxpU8Z83d9kZo_Zxj12qHR6kvu265qn6EDoj5CXyD50/s1600/ag.jpg"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 100px; height: 151px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ6Xu01BayPA94K0z0YAglxLBymUZuWfb1g0rB-qG54PP5j2O7gfSbnXxzrNrVAkwEbxNHDt7at3-N6jVDujxjCVcG_DNi113IkCxpU8Z83d9kZo_Zxj12qHR6kvu265qn6EDoj5CXyD50/s200/ag.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5482964388646783794" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;">M.C. Beatonin</span> Agatha Raisin-kirjasarja on täydellinen löytö kodikkaan ja hauskan <span style="font-style: italic;">cozy mysteryn</span> ystäville. Sarjan aloittavassa <span style="font-style: italic;">Agatha Raisin and the Quiche of Death</span>-kirjassa (1992) rouva Raisin myy menestyvän pr-firmansa Lontoossa ja ostaa talon Cotswoldista, pienestä Carselyn kylästä. Haaveissa siintää seesteinen elämä idyllisellä maaseudulla.<br /><br />Kaikki lähtee kuitenkin menemään pieleen heti. Agatha hakee kyläläisten hyväksyntää osallistumalla leivontakilpailuun, mutta kilpailun tuomari pääsee hengestään syötyään Agathan pinaattipiirakkaa. Käy ilmi, että Agatha on huijannut ja ostanut myrkyllisen piirakkansa lontoolaisesta leipomosta. Vaikka tapausta pidetään onnettomuutena, Agathan oltavat kylässä käyvät tukaliksi.<br /><br />Agatha päättää myydä talonsa ja palata takaisin Lontooseen häntä koipien välissä. Ensin hän haluaa kuitenkin selvittää, oliko kyseessä todella onnettomuus vai halusiko joku saada tuomarina toimineen herra Cummings-Brownen hengiltä.<br /><br />M.C. Beatonin sankaritar on riemastuttavan ristiriitainen hahmo. Hän on röyhkeä ja puhuu epäkohteliaasti töksäytellen tai komennellen. Kuitenkin hän on myös sympaattinen ja hyvin inhimillinen lapsellisessa huomionkipeydessään ja hupsuudessaan. Beaton kuvaa Agathan yksinäisyyttä koskettavasti ja tuo siihen helpotusta ystävällisten kyläläisten muodossa, sortumatta kuitenkaan idealisoimaan tiivistä kyläyhteisöä tai maalaiselämää ylipäätään.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Whodunnit</span>-mielessä sarjan aloittava teos ei ole järin omaperäinen tai jännittävä, mutta kerronta on sujuvaa ja viihdyttävää kautta linjan. Beatonin humoristinen tyyli tekee henkilöistä hyvin eläviä. Tunnelmassa on jotain samaa kuin <span style="font-style: italic;">Sydämen asialla (Heartbeat)</span> -sarjassa, joka on pyörinyt Suomenkin televisiossa vuosikaudet. Toisaalta Agatha Raisin toilailuineen muistuttaa myös keski-ikäistä Bridget Jonesia.<br /><br />M.C. Beaton on yksi kirjailija<span style="font-weight: bold;"> Marion Chesneyn</span> (s. 1936) monista pseudonyymeista. Skotlantilainen Chesney on työskennellyt mm. Glasgowlaisen kirjakaupan sisäänostajana, teatterikriitikkona ja toimittajana. Kirjailijana Chesney on uskomattoman tuottelias: 70-luvun lopulta lähtien hän on julkaissut satakunta kirjaa eri salanimillä. Agatha Raisinin tavoin Chesney omistaa talon Cotswoldissa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizrUrd0OKXBpq6MEWiSEKKU-vPK_y-vxbYBagtANfsYuu01q8hC_J8IzSdSQ7LCiUD6b8shHmT2dQmXCL-nDifU54T-2rF31mH9NfmZkAfj9hNbkKQvZWjF9PCDBYTHeE0cxnA4k0Xp-iH/s1600/Meijeri+439.jpg"><img style="display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center; cursor: pointer; width: 300px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizrUrd0OKXBpq6MEWiSEKKU-vPK_y-vxbYBagtANfsYuu01q8hC_J8IzSdSQ7LCiUD6b8shHmT2dQmXCL-nDifU54T-2rF31mH9NfmZkAfj9hNbkKQvZWjF9PCDBYTHeE0cxnA4k0Xp-iH/s400/Meijeri+439.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5482963471618437346" border="0" /></a><span style="font-size:85%;">M.C. Beatonin kirjoja ei ole suomennettu, mutta ne ovat varsin helppolukuisia englanniksikin. Agatha Raisin-sarjan parikymmentä teosta ovat vastikään ilmestyneet uusina pokkaripainoksina, joiden kansikuvat ovat </span><span style="font-style: italic;font-size:85%;" >cozy mystery</span><span style="font-size:85%;">-genrelle sopivasti syötävän herkullisia.</span><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizrUrd0OKXBpq6MEWiSEKKU-vPK_y-vxbYBagtANfsYuu01q8hC_J8IzSdSQ7LCiUD6b8shHmT2dQmXCL-nDifU54T-2rF31mH9NfmZkAfj9hNbkKQvZWjF9PCDBYTHeE0cxnA4k0Xp-iH/s1600/Meijeri+439.jpg"><br /></a>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-56590124063589383872010-04-26T08:36:00.000+03:002010-06-28T19:35:39.652+03:00Janet Evanovich: Kahta kovemmin<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihHAU2BIszIA5gTxM2yToup1u1bpo46Ss9fPV8Q_2Q1FJoRH99oGhj_gepiNwZ0StdcjufzbcMERgdsEX2jSBjmhV0ljGaoiQzXqoZ09ZmRS8TTS4C8JPY6vPJsHJISylVrI5s_BrWFsd3/s1600/janetevanovich2.jpeg"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 120px; height: 180px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihHAU2BIszIA5gTxM2yToup1u1bpo46Ss9fPV8Q_2Q1FJoRH99oGhj_gepiNwZ0StdcjufzbcMERgdsEX2jSBjmhV0ljGaoiQzXqoZ09ZmRS8TTS4C8JPY6vPJsHJISylVrI5s_BrWFsd3/s200/janetevanovich2.jpeg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5464316136038241890" border="0" /></a><span style="font-style: italic;">Kahta kovemmin </span>(<span style="font-style: italic;">Two for the Dough</span>, 1996) on viihdekirjailija <span style="font-weight: bold;">Janet Evanovichin</span> Yhdysvalloissa supersuositun Stephanie Plum-kirjasarjan toinen osa. Sarjan neljäs suomennos on vastikään ilmestynyt; englanniksi sarja on edennyt jo 16. osaansa.<br /><br />Kolmikymppinen Stephanie Plum on New Jerseyn Trentonissa asuva takuukarkureiden pidätysvirkailija, joka elää vauhdikasta poikamiestyttöelämää hamsterinsa Rexin kanssa. Vauhdikkuus tulee enimmäkseen palkkionmetsästäjän välillä vaaralliseksikin äityvästä työstä; vapaa-aikanaan Plum nauttii äitinsä huolella kokkaamista aterioista ja käy satunnaisesti lenkillä.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Kahta kovemmin</span> on juoneltaan köykäinen. Stephanie jäljittää Kenny-nimistä takuukarkuria, joka osoittautuu melkoiseksi psykopaatiksi. Hautaustoimistoa pyörittävällä, luihulla Spiro Stivalla on ollut yhteisiä bisneksiä Kennyn kanssa, mutta nyt Spiro joutuu Kennyn tulilinjalle ja kaipaa Stephanien apua. Juttuun kietoutuu USA:n armeijalta varastettuja aseita, kadonneita ruumisarkkuja ja vainajilta silvottuja ruumiinosia, joita pimahtanut Kenny ripottelee ympäriinsä.<br /><br />Tyylilajiltaan Evanovichin numerosarja sijoittuu johonkin <span style="font-style: italic;">chick litin</span> ja toimintapainotteisten dekkareiden välimaastoon. Evanovich aloitti kirjailijanuransa romanttisella viihteellä, ja sitä on mukana aimo annos myös Stephanie Plum-sarjassa. Poliisi Joe Morelli, jonka kanssa Stephaniella on pitkä historia ja jonkinlainen viha-rakkaus-suhde, on tarinoiden vakituinen <span style="font-style: italic;">romantic interest</span>.<br /><br />Evanovich on kertonut ottaneensa kirjasarjaansa mallia amerikkalaisista <span style="font-style: italic;">sitcomeista</span>. Kerronta onkin helposti visualisoitavaa, dialogi nokkelaa ja tempo tv:stä tuttu. Stephanien rämäpäinen isoäiti on yksi hauskimmista viihdekirjallisuudessa tapaamistani hahmoista.<br /><br />Jännitystä Evanovich annostelee kuitenkin turhan säästeliäästi. Juoni on niin suoraviivainen, että yllätysmomentteja ei juuri ole odotettavissa. Mutkikkaampien mysteereiden ystävä saattaa jopa pitkästyä Stephanie Plumin matkassa.<br /><br />Kirja on ihan letkeää luettavaa, mutta ei saa odottamaan kieli pitkällä loppuratkaisua eikä muutenkaan koukuta parhaiden dekkareiden tapaan.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-1998758614434789952010-03-27T23:59:00.001+02:002012-03-19T19:53:26.581+02:00Komisario Lynley, kaudet 5 ja 6 | DVD<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpgu64kqrCkcgNv5V2sHa-2nGrl11qG6CeE8U7V0CNMqvfBfyyPl0k1mJ12mh1cBITSoxMyi4R0E4j7R4GVdEg1cm8bsCel3XrA9s8dUG8dn3fJ143okP3cii_Qm9sEYlwEUF-5IQmMGQj/s1600/komlyn5.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5453655284351975106" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpgu64kqrCkcgNv5V2sHa-2nGrl11qG6CeE8U7V0CNMqvfBfyyPl0k1mJ12mh1cBITSoxMyi4R0E4j7R4GVdEg1cm8bsCel3XrA9s8dUG8dn3fJ143okP3cii_Qm9sEYlwEUF-5IQmMGQj/s200/komlyn5.jpg" style="float: left; height: 200px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 140px;" /></a>Katselin tässä päivänä muutamana BBC:n <span style="font-style: italic;">Komisario Lynley</span> -sarjan viidennen ja kuudennen tuotantokauden. Vuonna 2007 valmistunut kuudes tuotantokausi jää näillä näkymin sarjan viimeiseksi. Ensimmäisen kerran Thomas "Tommy" Lynley (<span style="font-weight: bold;">Nathaniel Parker</span>) ja hänen parinsa Barbara Havers (<span style="font-weight: bold;">Sharon Small</span>) ratkoivat rikoksia televisiossa vuonna 2001.<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">Komisario Lynley</span> perustuu väljästi yhdysvaltalaisen <span style="font-weight: bold;">Elizabeth Georgen </span>kirjoihin, ja sen punainen lanka on päähenkilöiden välille syntyvä, luokka- ja sukupuolirajat ylittävä ystävyys. Varakas ja sivistynyt Lynley kuuluu vanhaan aristokratiaan, maanläheisen Haversin tausta on työväenluokkainen.<br />
<br />
Alussa työparilla on monenlaisia ennakkoluuloja ylitettävänään, mutta vähitellen he oppivat arvostamaan toisiaan ja osoittavat tosi paikan tullen suurta lojaalisuutta toinen toisilleen. Romanttisesta jännitteestä pääparin välillä annetaan varovaisia viitteitä pitkin sarjaa, mutta suhde pysyy täysin platonisena loppuun asti. Ystävyydestään huolimatta Lynley ja Havers ovat ennen kaikkea työpari, ja Havers puhuttelee esimiestään aina kunnioittavasti <span style="font-style: italic;">sir</span>-etuliitteellä.<br />
<br />
<a href="http://cdon.fi/elokuvat/komisario_lynley%3a_kausi_5_%284_disc%29-938068">Viidennen tuotantokauden</a> ensimmäisessä jaksossa Lynley on poissa pelistä poliisivoimien sisäisen tutkinnan takia, ja Havers työskentelee uuden naispuolisen pomon alaisuudessa. Lynleykin on kuvioissa mukana, mutta ei komisarion ominaisuudessa. Toisessa jaksossa tuttu parivaljakko on koossa jälleen. Viidennen tuotantokauden paras ja ylivoimaisesti jännittävin jakso on <span style="font-style: italic;">Chinese Walls</span>, jonka aloittava karmiva takaa-ajokohtaus välähtää äkkiarvaamatta ruutuun tasaisin väliajoin ja onnistuu säikäyttämään joka kerta.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNtbxe6NzuOV11EQqq0Qe_jCUwaBS_dKuZnrAWdCbZy8ENOJ4vfK7U-5ewP7f-HA1WhVQswP8R9G2hk6HPIIkJGwItuUWR2jNUH_EUFlcm8gGO0GWYpVnppsgn9bmjj5copdA1kdPNDn99/s1600/komlyn6.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5453655445331910354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNtbxe6NzuOV11EQqq0Qe_jCUwaBS_dKuZnrAWdCbZy8ENOJ4vfK7U-5ewP7f-HA1WhVQswP8R9G2hk6HPIIkJGwItuUWR2jNUH_EUFlcm8gGO0GWYpVnppsgn9bmjj5copdA1kdPNDn99/s200/komlyn6.jpg" style="float: right; height: 200px; margin: 0pt 0pt 10px 10px; width: 138px;" /></a>Vain kaksiosaisen <a href="http://cdon.fi/elokuvat/komisario_lynley%3a_kausi_6_%282_disc%29-4078025">kuudennen tuotantokauden</a> alussa Lynley ja Havers joutuvat toistamiseen erilleen toisistaan. Vitoskauden dramaattisen päätöksen seurauksena Lynley ottaa virkavapaata, tissuttelee surkeana kotonaan ja päätyy kaiken lisäksi murhatutkimuksen pääepäillyksi. Kun tarpeettoman kovaotteinen komisario Tate (<span style="font-style: italic;">Fitz ratkaisee</span> -sarjan Jane Penhaligonina tutuksi tullut <span style="font-weight: bold;">Geraldine Somerville</span>) yrittää saada Lynleyn vankilaan, sarjan uskottavuus on jälleen kerran koetuksella. Myös jakson loppuratkaisussa on nielemistä.<br />
<br />
Koko sarjan päättävä <span style="font-style: italic;">Know Thine Enemy</span>-jakso on kuitenkin yksi sarjan parhaista, siitäkin huolimatta että murhaajan henkilöllisyys selviää jo alkumetreillä. Lynleyn ja Haversin yksityiselämää jakso valaisee niukasti; huomio on lähes kokonaan rikoksen selvittelyssä. Luulen, että päätös sarjan lopettamisesta on tehty vasta jakson valmistumisen jälkeen.<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">Komisario Lynley</span> sijoittuu jännittävyysasteeltaan jonnekin <span style="font-style: italic;">Epäilyksen polttopisteen</span> ja <span style="font-style: italic;">Midsomerin murhien </span>väliin. Televisiossa Lynleytä ei <span style="font-style: italic;">Komisario Morsen</span> tavoin voisi sijoittaa sunnuntai-iltapäiviin, mutta ei sen takia yöuniaankaan menetä.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIfUMLQ1AcwLP4OKHkE3jb6ZumnGVLJL7tjMxzXpXD5y_UgeZC0kj9XgPAJNnxCFxRzsiArjmIPyg6w68CwYXMYDk5k_ygTH07tLbF1cRBCt4nBPHBIReeCpDUqU7tvW0tCrfoesiJbDge/s1600/82158.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5453473362695114866" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIfUMLQ1AcwLP4OKHkE3jb6ZumnGVLJL7tjMxzXpXD5y_UgeZC0kj9XgPAJNnxCFxRzsiArjmIPyg6w68CwYXMYDk5k_ygTH07tLbF1cRBCt4nBPHBIReeCpDUqU7tvW0tCrfoesiJbDge/s320/82158.jpg" style="cursor: pointer; display: block; height: 158px; margin: 0px auto 10px; text-align: center; width: 320px;" /></a>Parhaat brittisarjat (<span style="font-style: italic;">Prime Suspect, Cracker</span>) tonkivat pahuuden syövereitä pelottavan kekseliäästi mutta silti realistisesti, yhteiskunnallisen ja psykologisen uskottavuutensa säilyttäen. <span style="font-style: italic;">Komisario Lynleyn </span>tavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoiset. Sarja tyytyy viihdyttämään, oikoo välillä mutkissa ja vaihtaa saippuasarjamaiseen tapaan keskeisen henkilön näyttelijää (Lynleyn vaimo Helen), jos tarve vaatii.<br />
<br />
Heikoimmillaan <span style="font-style: italic;">Komisario Lynley</span> on haukotuttanut, tuntunut sekavalta ja sortunut täydellisiin epäuskottavuuksiin rikostutkinnan kuvaamisessa. Parhaimmillaan sarja on kuitenkin sujuvaa ja jännittävää poliisiviihdettä, jota jää kaipaamaan lisää. Sharon Smallin sympaattinen ja herkkä Havers voisi saada oman sarjan; niin usein hän on <span style="font-style: italic;">Komisario Lynleyn</span> jaksoissa varastanut shown nimiosan esittäjältä.<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIfUMLQ1AcwLP4OKHkE3jb6ZumnGVLJL7tjMxzXpXD5y_UgeZC0kj9XgPAJNnxCFxRzsiArjmIPyg6w68CwYXMYDk5k_ygTH07tLbF1cRBCt4nBPHBIReeCpDUqU7tvW0tCrfoesiJbDge/s1600/82158.jpg"><br />
</a>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-73641085196911877642010-03-08T13:24:00.001+02:002012-03-19T19:55:01.245+02:00Arnaldur Indridason: Talvikaupunki<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZF97q5rvs_Z8ofc_fqdj_muM8YU9KVG1uI0MgO54mJNCfJwLbQZMmDXO5XSI6cSRj4ruZ9USlx6twyeVI60YOtQLkMJ-EzZPS24UH1XsRAJ0sQ_pyl4Oae4vneKoW_yt_s9l08BEbxjBJ/s1600-h/talvikaupunki.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5446249300681141106" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZF97q5rvs_Z8ofc_fqdj_muM8YU9KVG1uI0MgO54mJNCfJwLbQZMmDXO5XSI6cSRj4ruZ9USlx6twyeVI60YOtQLkMJ-EzZPS24UH1XsRAJ0sQ_pyl4Oae4vneKoW_yt_s9l08BEbxjBJ/s200/talvikaupunki.jpg" style="float: left; height: 200px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 130px;" /></a>Tarkoitus oli välttää pohjoismaista angstia tässä blogissa, mutta olen lähdössä huhtikuussa Islantiin, ja matkaan on aina mukava valmistautua lukemalla kohdemaan kirjallisuutta. Islannin kulttuurikylpyni käsittää myös elokuvia ja musiikkia, ja matkalukemisiksi aion ottaa <span style="font-weight: bold;">Sjónia, Gudmundsonia</span> tai <span style="font-weight: bold;">Yrsa Sigurdadottiria</span>. Ja soundtrackiksi tietysti Sigur Rósia.<br />
<br />
Matkaa ennakoiden tartuin siis islantilaiseen dekkariin, moneen kertaan palkitun <span style="font-weight: bold;">Arnaldur Indridasonin</span> <span style="font-style: italic;">Talvikaupunkiin</span> (<i>Vetrarborgin</i>, 2005). Kirja on viides Indridasonilta suomennettu. Päähenkilö on karhea rikospoliisi Erlendur Sveinsson, jonka tytär on narkomaani ja poika käy AA:ssa.<br />
<br />
10-vuotiaana Erlendur kadotti pari vuotta nuoremman pikkuveljensä lumimyrskyssä, ja on kantanut musertavaa syyllisyyttä tapahtuneesta koko ikänsä. Erlendur pitää haavaa auki lukemalla illat pitkät tarinoita lumivyöryistä, katoamisista ja kuoliaaksi jäätymisistä; sääolot ovat koituneet monien islantilaisten kohtaloksi.<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">Talvikaupungin</span> alussa nuori poika löydetään kotitalonsa pihalta kuoliaaksi puukotettuna. Pojan thaimaalainen äiti ja islantilainen isä ovat eronneet, ja huonosti Islantiin sopeutunut velipuoli katoaa pian surman jälkeen.<br />
<br />
Erlendurin kollegat Elínborg ja Sigurdur Óli kuulustelevat kuolleen pojan koulutovereita ja opettajia, joiden joukosta erottuu avoimesti rasistinen äidinkielenopettaja Kjartan. Toinen tutkintahaara selvittää surmatun Elias-pojan naapurissa asuneen miehen taustoja: poliiseilla on syytä epäillä miestä pedofiiliksi.<br />
<br />
Murhatutkimusten ohella Indridason kuljettaa useampaakin sivujuonnetta. Erlendurin tytär painostaa isäänsä kertomaan koko totuuden pikkuveljen katoamisesta lumimyrskyyn. Koulumaailmaan palannut Sigurdur Óli joutuu niin ikään vastatusten menneisyytensä kanssa. Erlendurilla on selvitettävänään myös masentuneen aviovaimon katoamistapaus, joka tuntuu lopulta linkittyvän Eliaksen murhaan.<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">Talvikaupungin</span> teema on monikulttuurisuuden haaste islantilaiselle yhteiskunnalle, joka on elänyt melko eristyksissä muusta maailmasta vuosisatojen ajan. Ennakkoluuloja ja isänmaallisuutta tarkastellaan eri kanteilta. Indridason yrittää muodostaa monipuolisen kokonaiskuvan ja onnistuukin välttämään mustavalkoisuuden. Rasismia ei myöskään tarjoilla selitykseksi kaikkiin antisosiaalisiin tekoihin; pikemminkin taustalta paljastuu yleistä välinpitämättömyyttä ja perheiden sisäisiä ongelmia.<br />
<br />
Kirjan Islanti on kylmä maa, jossa elämä on arkista aherrusta ja ilotonta eloonjäämistaistelua. Ihmiset vaikuttavat varautuneilta, siilimäisiltä: epäilevän ja piikikkään ulkokuoren alla ailahtelee lämpö. Indridasonin illuusioton loppuratkaisu on uskottava. Sitä sen sijaan ei ole äidinkielenopettaja Kjartanin hahmo: miksi entinen urheilija ja uusnatsi olisi päätynyt opettamaan lapsille islantia?<br />
<br />
Dekkarina <span style="font-style: italic;">Talvikaupunki</span> on kelvollinen muttei erityisen koukuttava. Indridason taitaa realistisen yhteiskuntakuvauksen, mutta karkottaa huonosti ankeutta. Ilon- tai toivonpilkahduksia kirjaan ei juuri ole siroteltu. Suomennos vaikuttaa hutiloidulta ja teksti olisi kaivannut kielenhuoltoa.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-19572835069635304452010-02-23T18:20:00.001+02:002012-03-19T19:57:25.129+02:00Mankellin Wallander: Pappi | DVD<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_ZKvemuhb8VV8nZzNJZ-ACk8lYJkKqqtmWQQP6d5MQrotRZkrhJreZ-oEeCh5WOO8tGOQb-1D5CxbDgm-fd3A7E-9GnQzvtEv9Pm8GwJDgb7p9xXWe2zLE18lxyr8oMNdX8x7RiUFkdKl/s1600-h/pappi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" border="0" height="200" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5441478100187012722" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_ZKvemuhb8VV8nZzNJZ-ACk8lYJkKqqtmWQQP6d5MQrotRZkrhJreZ-oEeCh5WOO8tGOQb-1D5CxbDgm-fd3A7E-9GnQzvtEv9Pm8GwJDgb7p9xXWe2zLE18lxyr8oMNdX8x7RiUFkdKl/s200/pappi.jpg" style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt;" width="140" /></a></div>Ruotsin eteläisimmässä kaupungissa Ystadissa murhaajat työllistävät jälleen komisario Kurt Wallanderia. Ellei kyse olisi fiktiosta, 27 000 asukkaan pikkukaupungin murhatilastot olisivat niin hälyttäviä, että tilannetta puitaisiin varmasti valtakunnallisella, ellei kansainvälisellä tasolla. Onneksi kyse on kirjailija <span style="font-weight: bold;">Henning Mankellin </span>ehtymättömästä mielikuvituksesta, joka on valinnut piskuisen Ystadin temmellyskentäkseen.<br />
<br />
Ruotsissa tehtiin vuosina 2005-2006 Mankellin luomiin hamoihin perustuva 13-osainen elokuvasarja, jonka pääosissa olivat <span style="font-weight: bold;">Krister Henriksson </span>Wallanderina ja <span style="font-weight: bold;">Johanna Sällström</span> tämän tyttärenä Lindana. Pomonsa tyttäreen ihastuvan, kuumaverisen Stefan Lindmanin roolissa nähtiin <span style="font-weight: bold;">Ola Rapace</span>, joka on muuten ihanan<span style="font-weight: bold;"> Noomi Rapacen</span> aviomies. Noomihan näytteli Lisbeth Salanderia <span style="font-weight: bold;">Stieg Larssonin</span> romaaneihin perustuvassa elokuvatrilogiassa.<br />
<br />
Ola Rapacen roolihahmo kuoli oman käden kautta ensimmäisen Wallander-sarjan päättäneessä elokuvassa<span style="font-style: italic;"> Salaisuus</span> (2006). Seuraavana vuonna Linda Wallanderia näytellyt Johanna Sällström teki itsemurhan, oltuaan sitä ennen psykiatrisessa hoidossa masennuksen takia.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSY7BUH8vC_KYZmcPInKU1oiADhu1XUSdouZCxXGJGGF27bfgqFv4MSr-1fMlMc2Q0QIw79KAYgpF9x3K94txOv2Rb-kEMm-a7RsPiugsIf9PrGxubApdAcQRIDakAwHQ03hZEddTyihJb/s1600/Rapace+%26+S%C3%A4llstr%C3%B6m.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5454821194887798258" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSY7BUH8vC_KYZmcPInKU1oiADhu1XUSdouZCxXGJGGF27bfgqFv4MSr-1fMlMc2Q0QIw79KAYgpF9x3K94txOv2Rb-kEMm-a7RsPiugsIf9PrGxubApdAcQRIDakAwHQ03hZEddTyihJb/s320/Rapace+%26+S%C3%A4llstr%C3%B6m.jpg" style="cursor: pointer; display: block; height: 237px; margin: 0px auto 10px; text-align: center; width: 320px;" /></a>Kun elokuvasarjalle alettiin suunnitella jatkoa, siitä haluttiin selvästi erilainen Sällströmin poismenon sekä Lindan ja Stefanin henkilöhahmojen puuttumisen takia. Alkuvuodesta 2009 Ruotsissa sai ensi-iltansa 14. Krister Henrikssonin tähdittämä Wallander-elokuva. Uusi, keskeinen hahmo on ikisensuellin <span style="font-weight: bold;">Lena Endren</span> esittämä syyttäjä, johon Wallander on lätkässä. Kakkossarjaan on suunnitteilla yhteensä 12 elokuvaa, joista yhdeksän on jo valmistunut ja seitsemän julkaistu Suomessa DVD:llä.<br />
<br />
Itse katson uusia Wallander-elokuvia sitä mukaa kun niitä Helsingin kaupunginkirjastosta saa. Valitettavasti kirjasto ei ole hankkinut uuden sarjan aloituselokuvaa valikoimiinsa lainkaan, ainakaan vielä. Muut uutuudet sieltä saa muutaman viikon jonotusajalla, vasta viime viikolla julkaistua <span style="font-style: italic;">Vuotoa</span> lukuunottamatta.<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">Pappi</span> (2009) on uuden sarjan kuudes elokuva. Se ei ole Mankellin kirjojen pohjalta filmatisoitu, kuten eivät ole muutkaan Henrikssonin Wallander-elokuvat ihan ensimmäistä <span style="font-style: italic;">Ennen routaa</span>-elokuvaa (2005) lukuunottamatta. Käsikirjoitus on tehty varta vasten elokuvasarjaa varten, ja asialla on ollut <span style="font-weight: bold;">Pernilla Oljelund</span>, Mankellin hahmotteleman tarinan pohjalta<span style="font-style: italic;">.</span><br />
<br />
Juoni ei ole kovin kummoinen. Sairaalatarvikkeita Afrikkaan myyvän ja siinä sivussa HIV-lääkkeitä sinne lahjoittavan yrityksen palkkalistoilla ollut pappi yritetään murhata. Tutkimusten edetessä käy ilmi, että firman pomon vaimolla ja papilla on ollut suhde, josta myös papin oma vaimo on ollut tietoinen. Motiivi voi siis yhtä hyvin olla mustasukkaisuus tai lääkebisneksiin liittyvä. Mahdollisia syyllisiä on vain muutama, mikä tekee murhaajan arvuuttelusta melko tylsää katsojalle.<br />
<br />
Osa ensimmäisen sarjan elokuvista oli hyvinkin jännittäviä. Tiivistunnelmainen psykopaatti-jännäri <span style="font-style: italic;">Mastermind</span> (2005) käväisi kauhunkin puolella. <span style="font-style: italic;">Pappi</span> on aivan toista maata: karmivien veritekojen sijaan tarjolla on arkista realismia ja siistiä oikeussalidraamaa. Säikäyttäviä yllätyskäänteitä ei ole lainkaan. Tämä ei välttämättä ole meriitti jännityselokuvalle.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6b2e_eVEdnVtQ-0giQ6PYFrhdYe8TNcIRNARRC_nITseVAqC1aMvxoTWfvaEvll0GVqWDp5voHnJCY9wy50TFEZW9KxQ2bNAvluDcDHxw3pGh4SfRevzLF6ip4cmz54ncTkLne_pwmlfc/s1600/Wallander_pr%C3%A4sten.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5454821423725930434" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6b2e_eVEdnVtQ-0giQ6PYFrhdYe8TNcIRNARRC_nITseVAqC1aMvxoTWfvaEvll0GVqWDp5voHnJCY9wy50TFEZW9KxQ2bNAvluDcDHxw3pGh4SfRevzLF6ip4cmz54ncTkLne_pwmlfc/s400/Wallander_pr%C3%A4sten.jpg" style="cursor: pointer; display: block; height: 225px; margin: 0px auto 10px; text-align: center; width: 400px;" /></a><span style="font-style: italic;">Pappi</span> on kuitenkin onnistunut muutamassa suhteessa. Se on taitavasti kuvattu, ja sen kohtauksissa on häivähdys samanlaista elokuvallista jylhyyttä kuin <span style="font-weight: bold;">Niels Arden Oplevin</span> ohjaamassa Millennium-trilogian avauksessa <span style="font-style: italic;">Miehet jotka vihaavat naisia</span> (2009). Lavastuksessa on uutta ilmavuutta ja Wallanderkin on saanut työhuoneen, jonka korkeista ikkunoista on merinäköala. Musiikista vastaa oma ruotsalaissuosikkini, jousilla kokeellisestikin tunnelmoiva Fläskkvartetten.<br />
<br />
Itse Wallander vain on yhtä tylsä kuin aina ennenkin. Krister Henriksson ei saa hahmoon samanlaista särmää kuin <span style="font-weight: bold;">Rolf Lassgård</span>, joka näytteli Wallanderia ensimmäisen kerran jo 90-luvun puolivälissä. Nähtäväksi jää, miten <span style="font-weight: bold;">Kenneth Branagh</span> suoriutuu roolista BBC:n tuoreissa Wallander-filmatisoinneissa. Niitä joutuukin jonottamaan kirjastosta vähän pitempään.<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6b2e_eVEdnVtQ-0giQ6PYFrhdYe8TNcIRNARRC_nITseVAqC1aMvxoTWfvaEvll0GVqWDp5voHnJCY9wy50TFEZW9KxQ2bNAvluDcDHxw3pGh4SfRevzLF6ip4cmz54ncTkLne_pwmlfc/s1600/Wallander_pr%C3%A4sten.jpg"><br />
</a>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-81373843806877414792010-02-15T17:43:00.001+02:002010-06-28T19:33:57.142+03:00Donna Leon: Seitsemän syntiä<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmeUjpjsXurmz5gtcAveJd681Gosbv1wzcaZenfvXpSsmrCOTkMMSm4D4XR9YLUvFyaotRQ742r75I0zI2FAE6wO9GDbxJaVcXxL4dITyHd9_AqRSUFUj93Oo8CWqVEt7vcMZwNPmOfvn1/s1600-h/donna+leon.jpg"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 124px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmeUjpjsXurmz5gtcAveJd681Gosbv1wzcaZenfvXpSsmrCOTkMMSm4D4XR9YLUvFyaotRQ742r75I0zI2FAE6wO9GDbxJaVcXxL4dITyHd9_AqRSUFUj93Oo8CWqVEt7vcMZwNPmOfvn1/s200/donna+leon.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5438515951849217986" border="0" /></a>Olen yrittänyt ymmärtää <span style="font-weight: bold;">Donna Leonin</span> valtavan suosion salaisuutta, mutta en ole vielä keksinyt sitä. Minusta Leonin Venetsiaan sijoittuvat dekkarit ovat nimittäin vähän laahaavia, jopa tylsiä. Yhteenkään en ole kunnolla koukuttunut, vaikka olenkin tunnollisesti lukenut ne aina loppuun asti. Jännitystä kirjoissa on tuskin nimeksi ja Leonin päähenkilö, keski-ikäinen komisario Guido Brunetti, on jotenkin väritön ja mauton. Leon ei myöskään ole huumorinaisia, joten Brunetti ei naurata sisilialaisen virkaveljensä Salvo Montalbanon tapaan.<br /><br />Jostain syystä tartun kuitenkin aina silloin tällöin Leonin kirjoihin. Ehkä syynä on sammumaton kiinnostukseni Italiaan, tai yksinkertaisesti halu lukea jotain tuttua ja turvallista. Ja kirjoittaahan Leon hyvin. Ilmeet, eleet ja äänensävyt kuvaillaan ehkä liiankin tarkasti, Venetsian katu- ja kanaaliverkostosta puhumattakaan.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Seitsemän syntiä </span><span>(</span><span style="font-style: italic;">Doctored Evidence</span>, 2004<span>)</span> on Donna Leonin kolmastoista Brunetti-dekkari. Vanha, äksy rouva on murhattu raa'asti ja hänen romanialaista kotiapulaistaan syytetään veriteosta. Laittomasti maassa ollut kotiapulainen pakenee poliisia junan alle ja saa surmansa. Brunetti palaa kesälomalta vasta kun tapaus on jo hyllytetty. Murhatun rouvan naapuri saa Brunetin kiinnostumaan jutusta: naapurilla on nimittäin tarjota alibi romanialaisnaiselle.<br /><br />Brunetti etsii motiivia murhalle seitsemän kuolemansynnin joukosta, mutta tematiikka tuntuu vähän päälleliimatulta, eikä sillä lopulta ole kovin suurta roolia tapauksen ratkeamisessa. Italiassa kun ollaan, korruptio on aina läsnä kaikessa yhteiskuntaelämässä, ja sillä on paikkansa tässäkin dekkarissa.<br /><br />Kaiken kaikkiaan <span style="font-style: italic;">Seitsemän syntiä </span>lukeutuu kuitenkin Leonin vähemmän yhteiskunnallisten dekkareiden joukkoon. Laittomasti maahan tulleiden huonoa kohtelua ja työvoiman riistoa sivutaan, mutta tämänkin aiheen käsittely unohtuu tutkimuksen edetessä.<br /><br />Leonilla on ärsyttävä tapa jättää lankoja solmimatta. Järjestyksessä toisen Brunetti-dekkarin, <span style="font-style: italic;">Death in a Strange Countryn</span>, avoin loppuratkaisu suorastaan suututti. Kyllä lähes 400-sivuisen dekkarin pitää palkita lukijansa murhaajan selviämisellä! <span style="font-style: italic;">Seitsemän syntiä</span> kyllä paljastaa murhaajan, mutta muutamat sivujuonteet jäävät ikävästi auki.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJyAu8SEISQmwzOSQ-YJ7fT0PhCcC2buJRv2De454RZ7qbldMdSpFKGIYCuJguGqAt6O8rICzfv-N2_glF_oiCeAD26B0zWrKfb-HxasiQ2GLV3_wf8dNvdcNsZwUEEYdBMVaFymEm4ibS/s1600/donna-leon_thomas_kierok.jpg"><img style="display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 258px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJyAu8SEISQmwzOSQ-YJ7fT0PhCcC2buJRv2De454RZ7qbldMdSpFKGIYCuJguGqAt6O8rICzfv-N2_glF_oiCeAD26B0zWrKfb-HxasiQ2GLV3_wf8dNvdcNsZwUEEYdBMVaFymEm4ibS/s400/donna-leon_thomas_kierok.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5454817839516325746" border="0" /></a><span style="font-style: italic;">Donna Leon. Kuva: Thomas Kierok.</span>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4458600542632764883.post-66526663524651814632010-01-31T23:16:00.001+02:002011-05-01T17:07:39.209+03:00Andrea Camilleri: The Scent of the Night<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgro0GziN7rMy_mzw2THvBQg9PX_p5NzK9ad1_qC1sOzX4CSvReulCUHyy4W-3VeB59Ef5Uw1b8hXC1XBzMWdkZeVeW4z_RCcyhrfCiMnGmxO_26LupIaheSYzNOMun8aXwcdGNd5KUBQFd/s1600-h/TSotN.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5433050185091561986" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgro0GziN7rMy_mzw2THvBQg9PX_p5NzK9ad1_qC1sOzX4CSvReulCUHyy4W-3VeB59Ef5Uw1b8hXC1XBzMWdkZeVeW4z_RCcyhrfCiMnGmxO_26LupIaheSYzNOMun8aXwcdGNd5KUBQFd/s320/TSotN.jpg" style="cursor: pointer; float: left; height: 214px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 137px;" /></a><span style="font-style: italic;">The Scent of the Night</span> (<i>L’odore della notte</i>, 2001) on italialaisen<span style="font-weight: bold;"> Andrea Camillerin</span> kuudes Sisiliaan sijoittuva dekkari, jonka päähenkilönä ärhentelee temperamenttinen komisario Salvo Montalbano.<br />
<br />
Liikemies Emanuele Gargano on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Garganon mukana ovat hävinneet satojen hyväuskoisten sijoittajien rahat. Petoksen tutkinta ei kuulu Montalbanolle ja koko juttu on jo kuivumassa kasaan, kun omia johtolankojaan seurannut komisario löytää kuin ihmeen kaupalla Garganolle työskennelleen miehen ruumiin. Tapahtumien kulku alkaa vähitellen hahmottua Montalbanolle, mutta lopullisesti arvoitus ratkeaa vasta, kun hän antautuu fiktion vietäväksi.<span style="font-style: italic;"> </span> <span style="font-style: italic;"><br />
<br />
</span>Huumori on tärkeä ainesosa Camillerin menestysreseptissä ja <span style="font-style: italic;">The Scent of the Nightissa</span> Montalbanon hahmo on selvästi koomisempi kuin sarjan aikaisemmissa osissa. Kirja onkin erittäin hauska ja viihdyttävä, joskin lievä karikatyyrimäisyys saattaa vaivata Montalbanon hyvin tuntevia lukijoita kirjan alkupuolella. Tutut, melankoliset sävyt tulevat mukaan kerrontaan vähitellen.<br />
<br />
Kirjassa on paljon viittauksia sarjan aikaisempiin osiin ja niissä esiintyneisiin henkilöihin. Vanheneminen pelottaa ikääntyvää komisariota ja saa hänet jälleen kerran reflektoimaan suhdettaan pohjoisessa asuvaan naisystäväänsä Liviaan. Tunisialaispoika Francois, jonka Montalbano ja Livia halusivat adoptoida <span style="font-style: italic;">Eväsvoro</span>-kirjassa, alkaa lähestyä teini-ikää. Rouva Clementina Vasile Cozzo auttaa jo kolmannen kerran Montalbanoa rikoksen ratkomisessa. Ja Montalbanon rakas oliivipuu, joka sekin on ollut kuin yksi henkilöistä, saa brutaalilla tavalla surmansa, mikä yllyttää komisarion ennennäkemättömään vandalismiin.<br />
<br />
Jännityksen osalta lähes kaikki paukut on säästetty loppuun. Montalbano huomaa kauhukseen elävänsä todeksi<span style="font-weight: bold;"> William Faulknerin</span> novellia <span style="font-style: italic;">Ruusu Emilylle</span>. <span style="font-style: italic;">Psyko</span>-henkinen loppuratkaisu on kammottavinta Camilleria.<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">The Scent of the Night</span> julkaistaan maaliskuussa 2010 WSOY:n Sapo-sarjassa suomennettuna nimellä <span style="font-style: italic;">Yön tuoksu</span>.Unknownnoreply@blogger.com0