lauantai 14. tammikuuta 2012

Simon Beckett: Multiin kätketyt

Simon Beckettin neljäs suomennettu David Hunter-romaani Multiin kätketyt (The Calling of The Grave, 2010) alkaa lähes satasivuisella takaumalla. Eletään kolmen ensimmäisen romaanin tapahtumia edeltävää aikaa, jolloin oikeusantropologin vaimo ja tytär ovat vielä elossa.

Lontoossa asuva Hunter kutsutaan Dartmoorin nummille vilkaisemaan hautaa, josta on löydetty pahasti runneltu nuoren naisen ruumis. Ruumiin epäillään olevan yksi sarjamurhaaja Jerome Monkin neljästä uhrista. Hirviömäisenä psykopaattina pidetty Monk on tunnustanut raiskanneensa ja murhanneensa neljä naista, mutta kolmen ensimmäisen uhrin ruumiita ei ole löydetty. Kun Monk yllättäen tarjoutuu auttamaan hautojen etsimisessä, eri alojen asiantuntijoista koostuva joukko ryhtyy haravoimaan Dartmoorin soista maastoa kahleissa raahustavan elinkautisvangin opastamana.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Monk karkaa vankilasta ja Hunter löytää itsensä uudestaan Dartmoorin synkistä ja sumuisista maisemista. Monkin pako saattaa tapausta aikoinaan tutkineet asiantuntijat uudestaan yhteen, mutta kukaan alkuperäisessä tutkinnassa mukana olleista ei tunnu olevan ennallaan. Hunter tulee huomaamaan, että ihmisiä ja asioita ympäröivä salamyhkäisyyden verho on yhtä läpitunkematon kuin nummia alituisesti saartava sumu.

Beckettin aikaisemmista teoksista Multiin kätketyt muistuttaa eniten järjestyksessä toista David Hunter-romaania Luihin kirjoitettu. Molempien kirjojen rakenne on aaltoliikemäinen: huipentumia on useita, ja niitä rytmittävät selkeät suvantojaksot. Ensimmäisessä Kuoleman anatomiassa ja kolmannessa Kuolleiden kuiskeessa jännitys taas tiivistyy selkeästi loppua kohden, ja kummankin kirjan viimeinen neljännes on suorastaan piinaava.

Beckettin uusimmassa jännitys ei ylly kertaakaan piinaavaksi. Sumuisilla nummilla vapaana liikuskeleva, kostonhimoinen sarjamurhaaja herättää toki pelkoa niin päähenkilöissä kuin lukijassakin, mutta asetelmasta olisi voinut ottaa enemmänkin tehoja irti. Nyt huomio kiinnittyy ehkä liikaakin päähenkilöiden tyhmänrohkeisiin tai vain kertakaikkisen typeriin ratkaisuihin, jotka tuovat mieleen b-luokan kauhuelokuvien hölmöt riskinotot.   

Myöskään henkilökuvauksessaan Beckett ei onnistu nyt yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Jerome Monkin hahmon kuvaus on niin liioittelevaa, että jossakin vaiheessa se menettää tehonsa. Kirjan naispäähenkilö puolestaan on tuskastuttavan kliseinen tuittupäisyydessään ja Hunterin sankariroolin mahdollistavassa heiveröisyydessään. Romanttinen viritelmä jää niin puolitiehen, että sen olisi voinut karsia tarinasta kokonaan.

Kirjalla on kuitenkin myös ansionsa. Liian pitkästä takauma-aloituksesta ja hivenen latteasta lopusta huolimatta Multiin kätketyt on kohtalaisen viihdyttävä ja vahvatunnelmainen jännäri, jonka yllätyksellisyys ei rajoitu pelkkiin juonenkäänteisiin vaan ulottuu myös temaattiselle tasolle. Parhaimmillaan Beckett on kuvatessaan demonisoinnin houkutusta ja lyhytnäköisyyttä. Niin tehdessään hän tulee samalla kyseenalaistaneeksi edustamansa genren suosimia stereotypioita.

***
Muualla tästä:
Kirsin kirjanurkka
Luettua
Leena Lumi
12 osumaa

4 kommenttia:

  1. Lumikko, sinulle oli varmaan etua, koska olit lukenut Beckettin dekkareita aiemmin. Minulle tämä oli pettymys, paitsi upea kansi. Yleensä dekkarien kannet ovat niin rumia, tässä ei.

    Linkitän nyt tämän ja myös edellisen.

    VastaaPoista
  2. Leena, juu, kyllä varmasti. Kokeile jotain toista Beckettiä, vaikka ensimmäistä Kuoleman anatomiaa. Luulen, että pitäisit siitä enemmän kuin tästä.

    Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista
  3. Tarkoitatko Rosamund Luptonin Sisarta..?

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...