Loppuvuodesta 2009 ilmestynyt Fear in the Cotswolds on jo seitsemäs Rebecca Topen Cotswoldin maaseudulle sijoittuva dekkari, mutta ensimmäinen lukemani ja ainoa joka löytyy Helsingin kaupunginkirjastosta.Päähenkilö on nelikymppinen lomittaja/harrastelijaetsivä Thea Osborne, joka ottaa vastaan kuukauden pestin syrjäisessä Hampnettin kylässä: koiran, kissan, aasin ja kanien omistaja lähtee lomalle Kanariansaarille ja eläimet jäävät Thean hoitoon. Poikkeuksellisen talvinen sää koettelee seutua ja Thea eläimineen joutuu lumen saartamaksi. Sitten lumesta löytyy ruumis, ja ennen pitkää toinenkin.
Lukija on enimmäkseen kaksin Thean, hänen ajatustensa ja pelkojensa kanssa, ja lähes 400-sivuisen romaanin aikana huomaa toistuvasti kaipaavansa muuta seuraa. Dekkariksi kirjassa on liian vähän dialogia ja sivuhenkilöitä, joiden osuutta kuolemantapauksiin lukija voisi arvuutella.
Thean pelkoon syrjäisellä tilalla on helppo samastua, joskin se tuntuu epäuskottavalta; herää kysymys, miten noin säikky ihminen voi toimia lomittajana maaseudulla ja sekaantua vielä toistuvasti murhatutkimuksiin? Päähenkilön ihmissuhdepohdiskelut liittyvät kirjasarjan aikaisempiin osiin siinä määrin, että uudelle lukijalle ne eivät avaudu kovin kiinnostavina.
Eläimet ovat lähes ihmisten veroisia henkilöhahmoja kirjassa ja parhaimmillaan Tope onkin niiden kuvaajana. Dekkarina Fear in the Cotswolds on kuitenkin pitkäpiimäinen: juoni laahaa paikallaan ja lomittajan päivittäisten rutiinien toistuva, huolellinen kuvailu alkaa turhauttaa. Päähenkilö ei ole riittävän sympaattinen eikä kiinnostava kannattelemaan niin suurta osaa kirjasta yksin.
Tiivistämällä kirjasta saisi ihan toimivan filmatisoinnin televisioon, alkuillan brittidekkaripaikalle. Toivottavasti BBC keksii tehdä sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti