Olen yrittänyt ymmärtää Donna Leonin valtavan suosion salaisuutta, mutta en ole vielä keksinyt sitä. Minusta Leonin Venetsiaan sijoittuvat dekkarit ovat nimittäin vähän laahaavia, jopa tylsiä. Yhteenkään en ole kunnolla koukuttunut, vaikka olenkin tunnollisesti lukenut ne aina loppuun asti. Jännitystä kirjoissa on tuskin nimeksi ja Leonin päähenkilö, keski-ikäinen komisario Guido Brunetti, on jotenkin väritön ja mauton. Leon ei myöskään ole huumorinaisia, joten Brunetti ei naurata sisilialaisen virkaveljensä Salvo Montalbanon tapaan.Jostain syystä tartun kuitenkin aina silloin tällöin Leonin kirjoihin. Ehkä syynä on sammumaton kiinnostukseni Italiaan, tai yksinkertaisesti halu lukea jotain tuttua ja turvallista. Ja kirjoittaahan Leon hyvin. Ilmeet, eleet ja äänensävyt kuvaillaan ehkä liiankin tarkasti, Venetsian katu- ja kanaaliverkostosta puhumattakaan.
Seitsemän syntiä (Doctored Evidence, 2004) on Donna Leonin kolmastoista Brunetti-dekkari. Vanha, äksy rouva on murhattu raa'asti ja hänen romanialaista kotiapulaistaan syytetään veriteosta. Laittomasti maassa ollut kotiapulainen pakenee poliisia junan alle ja saa surmansa. Brunetti palaa kesälomalta vasta kun tapaus on jo hyllytetty. Murhatun rouvan naapuri saa Brunetin kiinnostumaan jutusta: naapurilla on nimittäin tarjota alibi romanialaisnaiselle.
Brunetti etsii motiivia murhalle seitsemän kuolemansynnin joukosta, mutta tematiikka tuntuu vähän päälleliimatulta, eikä sillä lopulta ole kovin suurta roolia tapauksen ratkeamisessa. Italiassa kun ollaan, korruptio on aina läsnä kaikessa yhteiskuntaelämässä, ja sillä on paikkansa tässäkin dekkarissa.
Kaiken kaikkiaan Seitsemän syntiä lukeutuu kuitenkin Leonin vähemmän yhteiskunnallisten dekkareiden joukkoon. Laittomasti maahan tulleiden huonoa kohtelua ja työvoiman riistoa sivutaan, mutta tämänkin aiheen käsittely unohtuu tutkimuksen edetessä.
Leonilla on ärsyttävä tapa jättää lankoja solmimatta. Järjestyksessä toisen Brunetti-dekkarin, Death in a Strange Countryn, avoin loppuratkaisu suorastaan suututti. Kyllä lähes 400-sivuisen dekkarin pitää palkita lukijansa murhaajan selviämisellä! Seitsemän syntiä kyllä paljastaa murhaajan, mutta muutamat sivujuonteet jäävät ikävästi auki.
Donna Leon. Kuva: Thomas Kierok.
Itseasiassa kyllähän se syyllinen ilmaistaan kirjan Kuolema vieraalla maalla- lopussa. Leon on realistisuuteen pyrkivä ja kirjan tarinan huomioonottaen loppuselitys on ymmärrettävä. Yleensä ottaen Leonin kirjojen tarinat eivät ole "mustavalkoisia". Niitä on mielenkiintoista lukea vaikka välillä mietityttääkin kuinka hän kuvailee yhteiskuntaa ja sen tilaa.
VastaaPoista