sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Karin Slaughter: Pelon huone

Amerikkalaisen Karin Slaughterin Pelon huone (Fractured, 2008) on Atlantaan sijoittuvan Will Trent-sarjan toinen osa. En ole lukenut ensimmäistä, mutta Pelon huone toimii mainiosti myös itsenäisenä dekkarina.

Will Trent on GBI:n eli Georgia Bureau of Investigationin etsivä, jolla on monenlaista henkilökohtaista painolastia. Hän on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa lastenkodissa ja kokenut julmaa kiusaamista niin aikuisten kuin lastenkin taholta. Lisäksi Willillä on paha lukihäiriö, joka tekee hänestä lähes lukutaidottoman. Tämän ominaisuutensa Will joutuu salaamaan työssään etsivänä.

GBI on suomennettu harhaanjohtavasti Georgian etsivätoimistoksi, vaikka todellisuudessa kyseessä on Georgian osavaltion poliisi. Jos joku vakava rikos osoittautuu ylivoimaiseksi selvitettäväksi Atlantan poliisille, siirtyy vastuu tutkimuksista GBI:lle. Näin tapahtuu, kun Atlantan poliisi mokaa erään murhatutkimuksen heti alkumetreillä.

Will saa tutkittavakseen tapauksen, johon liittyy varakkaan perheen 17-vuotiaan tyttären sieppaus ja tämän parhaan ystävättären raaka murha. Jäljet näyttävät johtavan koulumaailmaan. Yllättäen myös lukihäiriöllä on osuutensa tapahtumiin, mikä auttaa Willin uusien johtolankojen jäljille.

Parikseen Will saa paikallispoliisin henkirikososastolla työskentelevän Faith Mitchellin, joka suhtautuu uuteen työtoveriinsa penseästi. Tutkiessaan Atlantan poliisivoimissa rehottanutta korruptiota Will käräytti myös Faithin poliisipäällikkönä työskennelleen äidin, joka passitettiin tahtomattaan varhaiseläkkeelle. Faithin asenne Williin kuitenkin muuttuu tutkimusten edetessä.

Kirjassa tehtävät rikokset ovat järkyttävän raakoja, mutta kerrontaan Slaughter ei rakenna erityisen jännittäviä tai pelottavia tilanteita. Poliisit työskentelevät arkisen järjestelmällisesti päästäkseen sieppaaja-murhaajan jäljille. Ihmisiä kuulustellaan, rikospaikkoja tutkitaan ja näytteitä analysoidaan laboratoriossa. Yksityiselämän koukeroillekin on aikaa, vaikka siepatun tytön henki roikkuu hiuskarvan varassa.

Slaughterin kieli on melko suoraviivaista ja vivahteetonta, mikä tekee kirjasta hyvin juonivetoisen lukukokemuksen. Slaughter taitaa kuitenkin myös psykologisen ja sosiologisen analyysin. Hän pyrkii taustoittamaan henkilöidensä motiivit huolellisesti ja välttämään liian mustavalkoisia asetelmia. Pelon huoneen pahuus ei ole absoluuttista, vaan sille on löydettävissä syynsä.  

Tuomio: Pelon huone on sujuva ja viihdyttävä perusjännäri, jolta kuitenkin odotin ja toivoin vieläkin vetävämpää kerrontaa ja yllätyksellisempää loppuratkaisua. Will Trent-sarjan kolmaskin osa on jo käännetty suomeksi, mutta sitä ennen luen varmasti sarjan aloittaneen Triptyykin (2006, suom. 2009) sekä koko joukon muita dekkareita.

10 kommenttia:

  1. Mahtava blogi! Löysin tänne meijerin kautta. Oletko lukenut Matti Remeksen Hankoon sijoittuvaa Ruben Waara dekkarisarjaa? Jos et, suosittelen. Uusin julkaistiin juuri.

    VastaaPoista
  2. Babelin Nikkari, kiitos ja kiva kun löysit! En ole lukenut, mutta kuulostaa kiinnostavalta jo tapahtumapaikkansakin puolesta. Täytyy tutustua, kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
  3. Ne on kaikki tosi hyviä. Uusinta en ole tosin lukenut vielä, mutta eiköhän se samaa linjaa jatka. Kannattaa muuten lukea ne julkaisujärjestyksessä, sillä kirjoissa viitataan usein aiempien kirjojen tapahtumiin ja henkilöhahmot kehittyvät tapahtumien myötä kirjasta toiseen. Julkaisujärjestys on:

    Tappotanssi (2003)
    Verenpunainen spiraali (2004)
    Tappava tuliainen (2005)
    Islantilainen syleily (2006)
    Vain muutaman neliön tähden (2007)
    Sukellus(2009)
    Pako (2011)

    VastaaPoista
  4. Ok, hyvä tietää. Ja kiitos listasta. "Islantilainen syleily" kuulostaa erityisen houkuttelevalta.

    VastaaPoista
  5. melkeen kaik oon lukenut.. ja nythän näistä moni tulee telkasta lehfana. tulee niitäkin katsottua.. siis suomenkieliset oon lukenut.. en osaa muita kieliä. netissä voi kyllä käyttää kääntäjää mutta se kirjoittaa joskus käsittämätöntä tai ainakin hauskaa tekstiä..

    VastaaPoista
  6. Slaughterin kirjat ovat makuuni liian julmia; yhden selailin läpi, mutta se ei vaikuttanut siltä, että olisin sen halunnut lukea, eli Karin osaa tosiaan kirjoittaa niin vahvasti, että kertomansa tuntuu liian todelta.

    Oletko lukenut Sarha Watersia, eivät hänen kirjansa dekkareita ole, mutta niissä on samanlaisia "koukkuja". Suosittelen kokeilemaan, mikäli kaipaa dekkareiden rinnalle muuta.
    (http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Varkaita+ja+huoripukkeja+Viktorian+aikaanSarah+Watersin+romaanion+autenttinen+melodraamajossa+tunteet+kuohahtelevat/HS20061023SI1KU02vqe)

    Ja lisäksi suosittelen iltapäiväkehden Agatha Christie liitettä, se on mainio novellikokoelma.

    VastaaPoista
  7. aikatherine ja Satu, kiitos kommenteista! Minulle tämä oli ensimmäinen Slaughter, olen Sadun tavoin ajatellut, että ovat ehkä liian julmia makuuni. Mutta tämä Pelon huone ei ollut oikeastaan lainkaan pelottava, vaikka rikokset raakoja ja kamalia olivatkin. Esim. Simon Beckett ja Patricia Cornwell ovat kyllä jännittävämpiä, samoin vaikkapa John Verdonin Numeropeli, joka ilmestyi talvella.

    Sarah Waters on kiinnostanut jo pitempään, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi häntä lukea.

    VastaaPoista
  8. Lumikko, vietän nyt yöt uusimman Slaughterin parissa ja:

    Minusta myös Slaughter kirjoittaa varsin toteavasti, mutta kuten sinäkin olet huomannut hän pystyy kyllä psykologiseen syvyyteen. Tämä uusin saattaa olla paras! Siis ovathannämä teot raakoja, mutta niillä ei mässäillä, minun mielestäni. Tosin tämä uusin on vasta puolessa välissä.

    Joskus tulee mieleen, että miksi lukea dekkaria, jos odottaa jotain Montgomerylaista tekstiä.(Tämä ei ollut sinulle, vaan yleisesti.) Minä tarvitsen dekkareita voidakseni rentoutua ja niin on monen muunkin laita...olen kuullut.

    No myönnetään, että...pidän enemmän vaikka Läckbergin Merenneidosta ja yleensäkin hänen tyylistään, mutta vaikka tämä Slaughterin viimeinen on murhateoiltaan hätkähdyttävän iljettävä, tämä on ehkä häneltä samalla myös psykologisin, mitä olen lukenut. Try it!

    Ja miten hienoa, että sinulla on dekkariblogi!!!

    VastaaPoista
  9. Leena Lumi, taidan lukea ensin Slaughterin vanhempaa kirjasarjaa; tässä uusimmassahan ilmeisesti kohtaavat sen vanhemman sarjan päähenkilö ja Will Trent..? Saan varmaan enemmän irti kirjasta, jos tutustun ensin toiseenkin päähenkilöön :)

    Dekkarien parissa on ihana rentoutua. Joskus haluaa jännittää oikein kunnolla, joskus taas kaipaa sellaista leppoisampaa meininkiä. Onneksi molempiin tarpeisiin löytyy valtavasti hyviä dekkareita!

    VastaaPoista
  10. Lumikko, minäkin suosittelen nyt siinä uusimman Slaughterin arviossani, että saa enempi irti, kun lukee ensin niitä sarjan muita kirjoja.

    Uutuus on muuten sitten Slaughterin paras - tähän astisista.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...