lauantai 26. maaliskuuta 2011

Midsomerin murhat, kaudet 1-6 | DVD

Olen katsonut talven mittaan Midsomerin murhien kuusi ensimmäistä tuotantokautta. Caroline Grahamin kirjoihin pohjautuvaa sarjaa alettiin tehdä Iso-Britanniassa vuonna 1996 ja sitä ei näköjään osata lopettaa, vaikka päähenkilöä alusta asti esittänyt John Nettles jäi viime vuonna pois sarjasta. Monet muistavat Nettlesin jo Jerseyn saarelle sijoittuneesta Bergerac-rikossarjasta (1981-1991).

Bergeracia huomattavasti lupsakampi Midsomerin murhat sijoittuu kuvitteelliseen Midsomerin kreivikuntaan, jonka idyllisissä pikkukylissä tapahtuvien murhien selvittely on ylikomisario Tom Barnabyn (Nettles) vastuulla. Kuuden ensimmäisen tuotantokauden jaksoissa Barnabyn apuna on ennakkoluuloinen ja korostetun homofobinen ylikonstaapeli Gavin Troy (Daniel Casey). Seitsemännen kauden alussa Troy ylennetään ja Barnaby saa uuden alaisen.

Muita keskeisiä henkilöitä ovat Barnabyn Joyce-vaimo (Jane Wymark) sekä parin aikuinen tytär Cully (Laura Howard). Sarjan alkupuolella Cully tekee uraa näyttelijänä, mutta pikkuhiljaa hän alkaa tehdä jos jonkinlaisia hanttihommia Midsomerin alueella. Cullylla ja Troylla on aika ajoin pientä vipinää, mutta suhde ei koskaan kehity ystävyyttä pitemmälle.

Barnabyn ja Troyn suhde sen sijaan kehittyy kokeneen ja kokemattoman poliisin opettaja-oppilas-suhteesta lähes tasa-arvoiseksi työtoveruudeksi, vähän samaan tapaan kuin Morsen ja Lewisin suhde Ylikomisario Morse-sarjassa. Lewisin tavoin myös Troy vaikuttaa pitkään vähän yksinkertaiselta ja hölmöltäkin, mutta pikkuhiljaa mies saa hoksottimensa toimimaan.

Midsomerissa on lähes aina kesä, ja hyvin hoidettujen puutarhojen kukkaloisto hivelee silmää. Eri puolilla Englantia kuvatun sarjan miljöökuvaus on cozy mystery-dekkarigenrestä tuttua. Kodikkaissa maalaiskylissä asustaa toimeliasta väkeä, joka puuhastelee jos jonkinlaisen järjestö- tai harrastustoiminnan parissa. Tapahtumia, myyjäisiä ja erilaisia mittelöitä järjestetään tuon tuosta.

Kulissien takaiset intohimot johtavat kuitenkin rikoksiin, jotka tuovat kyläyhteisöjen vaiettuja salaisuuksia päivänvaloon. Usein Midsomerin murhamysteerit liittyvät tavalla tai toisella kulttuurin ja taiteen maailmaan: teatteriin, musiikkiin, kirjallisuuteen tai vaikkapa akvarellimaalaukseen.

Useimpien englantilaisten poliisisarjojen tapaan Midsomerin murhien jaksot ovat vaihtuvien käsikirjoittajien kynäilemiä. Joitakin jaksoja vaivaa sekavuus, toisia tylsyys. Enimmäkseen sarja on kuitenkin nautinnollista seurattavaa rikosromaanin kultakauden peribrittiläisessä hengessä.

Tärppeinä viisi jaksoa vuosilta 1997-2003:

The Killings at Badger's Drift (kausi 1)
Caroline Grahamin ensimmäiseen Barnaby-kirjaan perustuvassa pilottijaksossa esiintyvät eksentriset äiti ja poika, Iris ja Dennis Rainbird, ovat sarjan monista omituisista henkilöhahmoista ehkä omituisimmat.

Written in Blood (kausi 1)
Midsomer Worthyn kirjoittapiiri kutsuu vieraakseen kuuluisan kirjailijan yhden jäsenensä vastustelusta huolimatta. Grahamin neljänteen Barnaby-kirjaan perustuva jakso on yksi koko sarjan jännittävimmistä.

Death's Shadow (kausi 2)
Barnabyn ja hänen vaimonsa Joycen on tarkoitus juhlia 25-vuotishääpäiväänsä uusimalla vihkivalansa Badger's Driftin kirkossa, mutta eiköhän kylässä ala tapahtua murhia, joiden vuoksi suunnitelmat sotkeutuvat. Jakson rikosjuoni on harvinaisen hieno.

Death & Dreams (kausi 6)
Mieleenpainuva jakso mielisairaalamiljöön ja psykologisesti kammottavan juonensa vuoksi. Sekä tietysti siksi, että Cully ja Troy vihdoin suutelevat. Palatakseen sen jälkeen takaisin ystäviksi, ilman mitään selityksiä.

A Tale of Two Hamlets (kausi 6)
Kahden kylän keskinäisestä kilpailusta ja nahistelusta kertova jakso on siitä poikkeuksellinen, että siinä esiintyy myös hiukan ränsistyneempi, ei-niin-idyllinen kyläpahanen, nimeltään Lower Warden.

7 kommenttia:

  1. Nämä "kodikkaat mysteerit" (hyvä termi!) viehättävät minua ja Midsomerin murhat on suuri suosikkini. Löysin sarjan vasta vajaa vuosi sitten, koska sen televisiolähetysaika (eikös parhaillaan tauolla olevaa sarjaa ole lähetetty lauantaisin ennen pääuutisia?) ei oikein natsannut pikkulapsiperheen arkirytmin kanssa. Nyt olen mieheni kanssa ostanut Midsomerin murhia dvd-versioina ja katsonut jo useamman tuotantokauden. Parhaillaan katsomme kautta 10, mutta muutama näistä ensimmäistäkin kausista on katsomatta. Jotenkin tuntuu, että uudemmissa jaksoissa on enemmän syksyä kuin noissa vanhemmissa.

    Luitko jokunen aika sitten Taloussanomissa olleen artikkelin Midsomerin murhista? Siinä sarjasta sai kuvan eräänlaisena englantilaisuuden viimeisenä linnakkeena - hyvässä ja pahassa.

    VastaaPoista
  2. Katja / Lumiomena, minä aloin katsoa Midsomerin murhia viime syksynä, kun olin oikeastaan katsonut kaikki siihen astiset brittidekkarisuosikkini (Morset, Lynleyt, Yorkshiren etsivät jne.). Me ollaan lainattu niitä kirjastosta tuotantokausi kerrallaan ja järjestyksessä katsottu. Ensimmäiset kuusi kautta ovat olleet hyviä, mutta nyt seiskan kohdalla into on vähän lopahtanut jostain syystä. Tuntuu kuin juonet olisivat muuttuneet sekavammiksi. Ja ehdittiin jo kiintyä Troyhinkin...

    Jostain minäkin luin kriittisen jutun sarjasta. Joku sarjan tuottajista on ilmeisesti laukonut jotain rasistiseksi/nationalistiseksi käsitettävissä olevaa ja herran sanomiset ovat nyt jonkinlaisen tutkinnan kohteena, jos oikein muistan... Sarjassahan ei tosiaan etnisten vähemmistöjen edustajia nähdä, ainakaan kausilla 1-6.

    Mulla on edessä kodikkaiden mysteerien kesä: aikomuksena on uppoutua genreen oikein kunnolla syksyllä ilmestyvää lehtijuttua varten :) Harmi, että genreä on käännetty niin vähän suomeksi.

    VastaaPoista
  3. Ai niin, telkkarissa sitä on tosiaan esitetty lauantain alkuilloissa, kahteen osaan jaettuna. Olin toki ennen viime syksyäkin joskus katsonut sarjaa, mutta tuon jaksojen pilkkomisen takia tipuin aika helposti kärryiltä vaikka olisin onnistunutkin näkemään myös jälkimmäisen jakson. Kun sarjaa sitten näytettiin uusintana torstain myöhäisillassa, katsoin pari jaksoa kokonaan, ja siitä lähti innostus katsoa koko sarja alusta.

    Huhtikuussahan sarja on taas palaamassa televisioon, lauantain alkuiltaan.

    VastaaPoista
  4. Ja minä ostan koko tuotantokauden Yorkshiren etsiviä, heti kun niihin törmään;-) Morset oliisvat myös hyviä. Olen nämäkin katsonut kaikki, mutta se ruokkoamton Andy Dalziel on niin 'hurmaava', että...

    Lue Reginald Hillin Beulahin kukkulalla. Olen tehnyt sen blogiini eli löytyy haulla. vai veisinkö palkkiini, josta avautuisi kuvaa klikkaamalla...

    VastaaPoista
  5. Leena Lumi, Dalziel ja Pascoe ovat kyllä ihania, niitä saa huonosti kirjastosta mutta Huuto.netistä olen ostanut pari kautta tosi edullisesti.

    VastaaPoista
  6. Mä löydän tosi monet sarjat aivan liian myöhään tämän hulabaloo lapsiarjen vuoksi, niin kävi mm. Terapiassa ja Midsommerin kanssa. Nyt TV:ssä tulleita mutta missattuja sarjoja lainataan kirjastosta tuotantosarja kerrallaan.

    Bergerac kuului nuoruuteni ja siksi tykkään Midsommerin murhista. Ja John Nettlesistä, hän on jotenkin symppis. Ja sarjan juonessa on aika usein kiva koukku.

    VastaaPoista
  7. Elisa, ite en nykyään edes yritä seurata sarjoja televisiosta, vaan katselen kiinnostavat sarjat sitten omaan tahtiini dvd:ltä. Kirjastosta niitä lainailen minäkin, nyt on varauksessa Mad Menin kolmas tuotantokausi :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...