Hjorth ja Rosenfeldt ovat käsikirjoittaneet tv-sarjoja jo parin vuosikymmenen ajan. Molemmat ovat olleet kirjoittamassa Wallander-elokuvia, Hjorth Rolf Lassgårdin ja Rosenfeldt Krister Henrikssonin tähdittämiä. Lassgård näyttelee Sebastian Bergmania Den fördömde-nimisessä tv-elokuvien sarjassa, jonka Hjorth ja Rosenfeldt ovat kynäilleet. Mies joka ei ollut murhaaja syntyi kyseisen tv-tuotannon pohjalta.
Sebastian Bergman on kanssaihmisten tunteista piittaamaton seksiaddikti, jonka työnteosta ei ole tahtonut tulla mitään sen jälkeen, kun hän menetti vaimonsa ja tyttärensä Aasian tsunamissa. Tukholmalaistunut Bergman palaa lapsuudenkotiinsa Västeråsiin realisoimaan äidiltään perimäänsä omaisuutta. Västeråsissa hän törmää entisiin työtovereihinsa, jotka ovat tulleet Keskusrikospoliisista tutkimaan paikallisen koulupojan murhaa.
Eliittilukiota käynyt Roger löydetään kuolleena syrjäisestä metsälammesta. Pojan sydän on kaivettu irti. Keskusrikospoliisin yksikkö ryhtyy penkomaan Rogerin taustoja, mutta ei tunnu pääsevän puusta pitkään. Muiden tiimin jäsenten harmistukseksi yksikköä johtava Torkel pestaa Sebastianin avustamaan tutkimuksissa. Kyynisellä psykologilla on omat itsekkäät syynsä hankkiutua poliisin tietokantojen äärelle.
Hjorth ja Rosenfeldt kirjoittavat sujuvaa proosaa, joka tähtää ennen kaikkea psykologiseen uskottavuuteen. Henkilöhahmojen sisäistä maailmaa ja heidän keskinäisiä suhteitaan kuvataan seikkaperäisesti, mikä toisinaan hidastaa juonenkuljetusta liikaakin.
Kahden eri henkilön kirjoittamaa tekstimassaa on varmasti jouduttu editoimaan ja karsimaan rankalla kädellä, ja voittopuolisesti siinä onkin onnistuttu hyvin. Romaani ei rönsyile hallitsemattomasti, eikä kahden kirjoittajan taktiikka "näy" lukijalle. Kerronta voisi kuitenkin olla vieläkin tiiviimpää ja jännitys tiivistyvämpää.
Mies joka ei ollut murhaaja jatkaa realististen ruotsalaisdekkareiden kunniakasta perinnettä varsin sujuvasti, joskin hivenen laskelmoidusti ja ennalta-arvattavasti. Yhteiskunnallinen orientaatio on selkeä, mutta voisi olla vahvempikin. Mustavalkoisia asetelmia ja jyrkkää tuomitsemista vältetään, kuten pohjoismaisessa jännityskirjallisuudessa yleensäkin.
***
Muualla tästä:Kolmas linja
Leena Lumi
12 osumaa
Annelin lukuvinkit
Hyvin osuva arvio!
VastaaPoistaMinulle tämä dekkari on yllättäen vuoden kolmanneksi paras.
Leena, voi miten kiva kun näin heti tuoreeltaan löysit tämän arvioni, vaikka tämä blogi on ollut ihan heitteillä koko syksyn :)
VastaaPoista