lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kouvolan XV Dekkaripäivät

Piipahdin perjantaina Kouvolan Dekkaripäivillä, jotka järjestettiin nyt viidennentoista kerran. Ehdin seurata illan ohjelman ensimmäisen puoliskon eli oikeusministeri Tuija Braxin ja kustannustoimittaja Anna Warraksen esitelmät sekä Dekkaripäivien yhteydessä jo seitsemättä kertaa järjestetyn kirjoituskilpailun palkintojen jaon.

Dekkaripäivien tämänvuotiseen Rikos & rangaistus-teemaan liittyen ministeri Brax valotti esityksessään Suomen vankeinhoitolaitoksen historiaa ja nykytilaa. Vuonna 1947 Suomessa oli 9000 vankia, eli yli kolme kertaa enemmän kuin nyt ja niin ikään kolme kertaa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa tuohon aikaan. Väkilukuun suhteutettuna vankimäärä oli valtava, jos sitä vertaa nykyiseen.

Brax selitti Suomen suurta vankimäärää mm. seuraavilla tekijöillä: nuori demokratia, 1930-luvun poliittinen tilanne, vuoden 1918 sisällissota ja toinen maailmansota. 1950-luvulla vankimäärää ryhdyttiin aktiivisesti pienentämään, mutta syynä ei niinkään ollut poliittinen tahto tai ajattelutavan muutos, vaan yksinkertaisesti tilanpuute.

Brax selvitti myös omalla ministerikaudellaan voimaan tulleen vankeuslain taustoja. Vuonna 2005 Suomen vankilat olivat niin tupaten täynnä, että Braxin mukaan tilanne ei ollut pelkällä lisärahalla ratkaistavissa. Tästä syystä hallitus uudisti lainsäädäntöä avolaitoksia ja valvottua koevapautta suosivaan suuntaan. Lisäksi päätettiin lakkauttaa Konnunsuon vankila ja supistaa Pelson vankilan paikkamäärää.

Lopuksi Brax esitteli vielä kalvoa, joka havainnollisti vankilatuomioiden syitä vuodesta 1985 nykypäivään. Kun vielä 1980-luvun puolivälissä ylivoimaisesti suurin osa vangeista istui tuomiota omaisuusrikoksista, 2000-luvulla ehdoton enemmistö vankeusrangaistuksista on langetettu väkivaltarikoksista. Ennalta-arvattavasti myös huumerikosten osuus tilastoissa on noussut, joskin vuodesta 2005 lähtien se on ollut lievässä laskussa.

Braxin esityksen jälkeen Dekkaripäivien puuhanaiset kutsuivat lavalle dekkarinovellikilpailun parhaat kirjoittajat, joiden tekstit on julkaistu juuri ilmestyneessä Rikos & rangaistus-antologiassa. Kärkikolmikon oli valinnut Brax, ja hän myös jakoi palkinnot voittajille.

"Koskaan ei ole liian aikaista ryhtyä lukemaan dekkareita"

Seuraavaksi ääneen pääsi Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannustoimittajana yli 20 vuotta työskennellyt Anna Warras, jonka esitelmän aiheena olivat lapsille ja nuorille suunnatut dekkarit. Enid Blytonin Viisikko-kirjat ja useiden eri kirjailijoiden Carolyn Keene-nimellä kirjoittamat Neiti Etsivät kuuluvat edelleen kirjastojen lainatuimpiin nuortenkirjoihin, mutta jännitystä lapsille ja nuorille kirjoittavat myös monet nykykirjailijat.

Warras tiivisti lapsille ja toisaalta aikuisille suunnatun jännityskirjallisuuden keskeisimmät erot kolmeen seikkaan. Ensinnäkin lapsille kirjoitettujen dekkareiden tulee olla helppolukuisia ja melko suoraviivaisia, joten kirjat eivät voi olla kovin mutkikkaita rakenteellisesti. Luonnollisesti ne eivät myöskään voi olla kovin väkivaltaisia, joskin Warras kertoi huomanneensa aseiden heiluttelun rantautuneen myös lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Kolmanneksi Warras mainitsi toiveikkuuden, johon lasten dekkari on hyvä päättää.

Warraksen mukaan lasten ja nuorten jännityskirjallisuuteen on suhtauduttu melko suopeasti siitä syystä, että lasten lukemista on tavallisesti haluttu kannustaa, ja sopivasti jännittävät kirjat ovat erityisesti varhaiseen teini-ikään ehtineiden lasten mieleen. Warras muistuttaa, että poikien seikkailukirjallisuudella on pitkät perinteet, mutta se on ollut nimenomaan pojille suunnattua, kun taas dekkarit eivät ole samalla tavalla sukupuoleen sidottuja. Toisaalta tytöille on ollut tarjolla realistisia nuortenromaaneja, kun taas pojat ovat usein siirtyneet suoraan lastenkirjoista aikuisille suunnatun jännitys- tai fantasiakirjallisuuden pariin.

Kiinnostava oli myös Warraksen näkemys dekkari- ja fantasiakirjallisuudesta eräänlaisina vastapooleina. Warras kiitteli dekkarigenreä yhteiskuntakriittisyydestä, ja totesi monien nuorten kaipaavan realistista kerrontaa.

Warraksen yleisölle esittelemiä, eri ikäryhmille suunnattuja kirjoja katsellessani en voinut olla ajattelematta, että kustantajilla taitaa olla melko ruusuinen kuva murrosikäisten nuorten elinpiiristä. 12-15-vuotiaille suunnattujen kirjojen joukossa oli ainakin kansitaiteesta päätellen melko lapsellisiakin teoksia, joita taitavat todellisuudessa lukea vähän nuoremmat koululaiset.

Kun itse olin kahdeksannella luokalla eli 14-vuotias, äidinkielenopettajamme luetutti meillä Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja poliisin poika-romaanin, joka oli aika rankka ja väkivaltainenkin teos. En silti ajatellut, että olisin ollut liian nuori lukemaan sellaista kirjaa.

Warras esitteli myös aivan pienimpien lasten "jännäritarjontaa". Richard Scarryn 2-5-vuotiaille suunnatut Suuri piirakkaryöstö ja Valintamyymälän arvoitus vaikuttivat kertakaikkisen hurmaavilta dekkareilta!

Tauon jälkeen ohjelmassa olisi ollut vielä Stieg Larssonin Millennium-trilogian analyysia, kirjailija Markku Ropponen sekä monikulttuurisen Ranskan rikostarinoita, joista kertomassa olisi ollut FT Harri Veivo. Minun oli kuitenkin lähdettävä ennen tilaisuuden jälkimmäisen puoliskon alkua. Joudun jättämään väliin myös lauantain ohjelman, jonka kohokohtia lienevät kirjailijat Håkan Nesser ja Matti Yrjänä Joensuu.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...