Harmittelin taannoin eräälle ystävälleni, kuinka en ole aikoihin koukuttunut yhteenkään amerikkalaiseen TV-sarjaan. Kaikki paot, lostit ja erilaiset anatomiat ovat pyörineet ruudussa huomiota herättämättä, kaipaamastani addiktoivuudesta puhumattakaan. Ystävä suositteli HBO:n sarjaa The Wire eli Langalla, joka oli pyörinyt joskus muinoin MTV3-kanavan myöhäisilloissa, mutta mennyt monilta -- myös minulta -- ohi.
David Simonin luoma The Wire sijoittuu Marylandin Baltimoreen, jonka asukkaista 65% on mustia. Ensimmäinen tuotantokausi kuvaa Baltimoren slummiutuneen länsipuolen huumekauppaa ja paikallisten poliisien suuroperaatiota bisnestä pyörittävän Avon Barksdalen (Wood Harris) kiinnisaamiseksi. Operaatio rakentuu pitkälti puhelinten salakuunteluun, mistä sarjan nimi Langalla.
The Wiren henkilögalleria koostuu lainvartijoiden ja rikollisten yhtä sekalaisista sakeista. Hyvisten leirissä on rasismia, korruptiota ja itsekästä oman edun tavoittelua; pahisten puolella lojaalisuutta, huolenpitoa ja olosuhteiden pakkoa. Kukaan ei ole läpeensä paha eikä kukaan pelkästään hyvä. Kaikki kissa ja hiiri-leikin osapuolet esitetään yhtä epäimartelevassa valossa. Silti monet sarjan hahmoista tulevat niin lähelle, että heitä ymmärtää ainakin hetkellisesti.
Mustien hallitseman huumekaupan todellisuus esitetään kaleidoskooppimaisesti. Mukana ovat kaikki paikalliset toimijat teini-ikäisistä juoksupojista Burberry-asuisiin rahamiehiin, hiv:in heikentämistä narkkareista katu-uskottaviin huumekyttiin ja leirien välillä tasapainoilevista vasikoista paatuneisiin ammattitappajiin.
Huumeiden, niihin kietoutuneen rahan ja eloonjäämistaistelun sanelemien ihmissuhteiden urbaanissa viidakossa on myös kiintymystä, rakkauttakin, mutta kaikki liukenee riippuvuuden, väkivallan ja koston kierteisiin.
Sarjassa on jotain samaa kuin Paul Higgisin rasismia luotaavassa Crash -elokuvassa ja Steven Soderberghin huumekollaasissa Traffic, mutta The Wire on temaattisesti moniulotteisempi ja täysin vailla mahtipontista sentimentaalisuutta. The Wire ei rajoitu huumeteeman varioimiseen, vaan kuvaa useita ihmiselämän ulottuvuuksia: lapsuuden loppumista, vanhempien ja lasten välisiä suhteita, homoseksuaalisuutta, ammatillisen identiteetin ja hierarkian muodostumista.
Taitavimmin kuvataan porukkaan kuulumisen ja sosiaalistumisen välttämättömyyttä, ulkopuolelle jäämisen yksinäisyyttä ja vaihtoehtojen puutetta. Viime kädessä kyse on aina selviytymisestä, eloonjäämisestä.
Periamerikkalainen, individualistinen oman onnensa seppä-ajattelu ei toimi The Wiren kuvaaman Baltimoren kaduilla sen paremmin kuin hierarkkisella poliisilaitoksellakaan. Ihmiset ovat peruuttamattomasti yhteisöjensä jäseniä ja erilaisten riippuvuussuhteiden armoilla. Toisinaan yhteisöt ovat joustavia: yksi sarjan teemoista on anteeksianto ja toisen tilaisuuden saaminen.
Vaikka monille annetaan tilaisuus muuttua, harvat siitä saavat pysyvää otetta. Itse systeemi pysyy kuitenkin muuttumattomana, kuten kauden viimeinen jakso alistuneesti näyttää. Katsojaa ei liehitellä TV-kerronnalle tyypillisellä oikeudenmukaisuuden toteutumisella vaan tiukka realismi pitää loppuun saakka.
Huumekaupan kaiken uhraavasta armottomuudesta huolimatta sarjassa on lämpöä ja huumoria, ja se on äärimmäisen viihdyttävä. Toinen tuotantokausi on jo tilattu, yhteensä tuotantokausia on viisi. Onneksi sitä saa lisää, sillä vieroitusoireet ovat jo iskeneet. Olen koukussa.
24.1.2010
Teksti on julkaistu ensimmäisessä blogissani tammikuussa 2010. Olen sittemmin katsonut sarjan kaikki tuotantokaudet, ja voin lämpimästi suositella niistä jokaista.
Me bongattiin tämä sarja tv:stä mutta koska lähetyaika oli niin surkea valitettavasti jäi osa jaksoista katsomatta. Siitä asti ollaan puhuttu että pitäisi hommata omaksi kaikki tuotantokaudet.
VastaaPoistaTässä oli jotain samaa kuin OZ:ssa, ennalta arvaamattomuutta ja koukuttavuutta.
Löysin ihan sattumalta tänne blogiisi Meijerin kautta ja aihe sattui heti! :)
Tytti moi! Tämä on ihan oikeasti yksi koukuttavimmista sarjoista, joita olen koskaan nähnyt. 2. tuotantokausi ei ollut ihan niin hyvä kuin neljä muuta kautta, mutta kaiken kaikkiaan loistava sarja, kannattaa hankkia omaksi!
VastaaPoistaMinä en ole nähnyt Ozia, mutta ostin sen 1. kauden dvd:llä -en vain ole ehtinyt sitä vielä katsomaan. Sama ystävä, joka suositteli tätä Wireä, tykkäsi myös Ozista, joten jotain samaa niissä varmaan on.
Juu, Meijeri vie niin paljon aikaa, että tämä blogi on jäänyt vähän hunningolle... Mutta nyt kesällä aion lukea paljon dekkareita ja aktivoitua taas tässäkin blogissa!